1.6.2010 Cebu City

-Malls and Supermalls-

Viikonloppu Boholilla oli tosiaan tapahtumarikas ja jännittävä. Oli hauskaa seurata sivusta paikallisia hääjärjestelyjä, joista ei oikein ymmärrä mitään. Jotkut jutut tuntuvat olevan samanlaisia kuin Suomessakin (esim. puvun varjelu sulhasen silmiltä) ja toiset taas meille täysin outoja, kuten kutsujen toimittaminen henkilökohtaisesti ja valtava itse hääseremoniaan osallistuvien ihmisten määrä. Itsekin olen niin sanotusti ”in the wedding”. Jaiks.

Eilen nukuttiin kuitenkin pitkään sillä yölautta Boholilta saapui Cebuun joskus aamuneljän paikkeilla ja pakkohan sitä oli vielä mennä jatkamaan unia. Muuten ohjelmassa oli muutamien häätamineiden hankkimista ja samoin päätimme nyt vihdoin ostaa ne omat snorkkelit. Tätä varten suunnattiin alakaupunkiin SM-kauppakeskukseen jonka nimi tule siis sanoista SuperMall ja sitä se olikin. Aivan valtava keskus jossa meinasi lannistua jopa kartan kanssa. Saatiin kuitenkin tarvittavat kamppeet hankittua muutamista sähkökatkoista huolimatta.

Kaikissa paikallisissa kaupoissa, ainakin noilla ostareilla, tuntuu olevan aivan tajuton määrä työntekijöitä ja lisäksi vielä vartija ovella. Urheilukauppa josta ostettiin snorkkelit oli hyvä esimerkki paikallisesta toiminnasta joka ei aina oikein mahdu näin länsimaisessa tehokkuusitsepalveluyhteiskunnassa kasvaneen päähän. Ensin vartija avasi oven ja pari myyjää esitteli tuotteita. Kassalla yksi myyjä pohti miten laskea 10% alennus kokonaissummasta, toinen auttoi. Maksun aikana yksi myyjä höyläsi kortin, toinen kirjoitti ostot ruutuvihkoon johon kirjataan päivän myynnit ja kolmas naputteli vielä ostot ja maksut tietokoneelle. Ja aikaa kului koko prosessiin varmaan parikymmentä minuuttia. Väkisinkin miettii että voiko liike oikeasti olla kannattava moisella toiminnalla. Noh, maassa maan tavalla.

SM:sta palattiin hetkeksi kämpille varaamaan majoitusta Boracaylle johon suuntaamme siis kesäkuun puolivälissä. Läheteltiin muutamia meilejä (jälleen) Lonely Planetista napattuihin paikkoihin ja toivottiin että olisi vielä tilaa, tuo Boracay kun tuntuu olevan koko maan suosituin rantakohde. Onnistui. Illalla palasimme vielä Supermalliin syömään Vilen ja Chen kanssa ja sitten maanantai alkoikin olla siinä.

Tänään tiistaina lähdettiinkin sitten tutustumaan paikalliseen laivayhtiöpolitiikkaan. Tarkoitus on siis suunata keskiviikkona naapurisaari Leytelle vierailemaan Michaelin perheen luo ja sitä varten oli hankittava liput. Joihinkin laivoihin voi ostaa lippuja etukäteen, toisiin ei, ja pakko sanoa että jos meillä ei olisi ollut paikallisoppaita, niin hommaan olisi mennyt varmasti melko paljon kauemmin. Laivayhtiöillä kun ei ole omia nettisivuja ja sivu jolta tietoja löytyy on päivitetty viimeksi heinäkuussa 2008. Joka tapauksessa, Vilen ja Chen mukaan liput voi ostaa ennakkoon yhtiön ”pääkonttorista” joka sijaitsee Arena-nimisen bikinibaarin lähellä. Oli melko koomista hypätä heti aamusta taksiin ja pyytää ajamaan sataman lähettyville bikinibaariin. Roble Shippingin konttori oli kuitenkin hyvin näkyvillä tien laidassa ja löydettiin perille helposti ja lippujen ostokin sujui kivuttomasti. Vaikka huomista kello yhden lauttaa ei jostain mystisestä syystä liikennöidäkään. Mennään siis iltavuorolla, toivottavasti on kirkasta niin voi pällistellä tähtitaivasta merellä.

Lippujen hommaamisen jälkeen ajeltiin sitten Ayalan ostoskeskukseen. Kaduilla kun ei juuri kävelyteitä ole eikä niiden varsilla oikeastaan mitään minne mennä. Käytiin syömässä (meksikolaishenkistä tällä kertaa) ja palloiltiin hetki kaupoissa, mutta kun ei olla varsinaisesti täällä mitään shoppailemassa, niin ei oikein sekään huvittanut. Siispä Ayala Cinemaan ja katsomaan Robin Hoodia.

Eipä tässä alkuviikosta sen kummempia ole tapahtunut, huomenissa tosiaan suunnataan sinne Leytelle San Bernardiin ja sieltä parin päivän jälkeen varmaankin jonnekin hieman testaaman uusia snorkkeleita ja räpylöitä. Ensi viikolla saapuukin lisää hääseuruetta Suomesta, sen jälkeen onkin varmasti alettava harjoittelemaan koreografioita hääseremoniaa varten ettei juoksennella siellä kirkossa sitten kun päättömät kanat.

Kuitti. Ja ei enää lisää ostareita vähään aikaan.

-Inni.