Noniin, saateltiin Niko juuri äsken tricycleen ja sitä kautta Suomea kohti. Kaveria odottikin sitten vaatimaton 30 tunnin yksinäinen reissailu Caticlanin, Kalibon, Manilan, Pekingin ja Stokiksen kautta Helsinkiin. Että tsemppiä vaan!
Innin edellisen postauksen jälkeen ei olekaan juuri mitään sen kummempaa tapahtunut. Päivät ovat lähinnä kuluneet kaavalla: aamiainen 3. Stationin reggae-baarissa, rannalle uimaan, johonkin syömään, Calypsoon väijymään futista, rannalle dokailemaan tai vaihtoehtoisesti goisaamaan ja sitä rataa. Ei huonompaa elämää siis.
Torstaina, Argentiina-Korea-matsin jälkeen siirryttiin kevyen kenttäruokailun kautta kotibungalowin terassille pitämään sadetta. Hommahan on niin, että kun täällä sataa, sataa myös kunnolla, eli kuin saavista kaatamalla, eivätkä Nurtsi ja Jussi halunneet kastua kotimatkalla aivan kokonaan. Tällä kertaa sade ei kuitenkaan lakannut ihan heti ja terassilla siemailtiinkin sivistyneesti suomentuliaisiksi saatua Jaloviinaa ja lauleskeltiin kitaran säestyksellä ehkä yhteen asti yöllä. Sade ja ukkosmyrsky olivat niin mahtavan näköisiä, että jossain vaiheessa oli vielä ihan pakko vetää tsimmarit jalkaan ja hölkkäillä rannalle koko komeutta katselemaan. Täytyy kyllä sanoa, että lähes suoraan pään päällä raivonnut ukkonen oli ehkä siisteimpiä näkyjä ikinä! Salaman iskiessä oli kirkasta kuin auringon valossa ja sade tuli alas niin kovaa että selkään sattui. Loistokokemus!
Suomi-jengistähän suurin osa häipyi maisemista aikaisin sunnuntaiaamuna, eli perjantaina rankan löhöilyntäyteisen rantapäivän jälkeen vietettiin viimeistä party-iltaa isommassa porukassa. Homma aloiteltiin perhe Tervojen resortin viereisessä Mojito-baarissa, jossa aikaansaadun laskun vielä Kari ”Gary” Tervo ystävällisesti kuittasi. Homma jatkui Red Horse-bucketteja nauttimalla läheisessä mestassa, jossa istuskeltiin rannalla säkkituoleilla alkuillan pimeydessä ja fiilisteltiin mahtavaa kuutamoa. Ko. raflan tyynyillä olisi voinut viettää varmasti koko illankin, mutta kun paikallisella volyymilla soitettu titityytekno alkoi häiritä jo omia ajatuksiakin, järjellisestä keskustelusta puhumattakaan, oli aika heilahtaa kuuntelemaan raspikurkkuista trubaduuriksia läheiseen beach-loungeen. Oltiin about ainoat asiakkaat koko paikassa ja niinpä lavalle huudellut Oasiksen toivebiisit olivat kovaa valuuttaa. Menoa ei haitannut edes se, ettei esiintyjä osannut monestakaan biisistä mitään lyriikoita ensimmäisen säkeistön ja kertosäkeen lisäksi. Meidän pöydässä kyllä osattiin. Vedettiin tietysti maailman kauheimman makuisella rommikolalla edellisiltana kotibungalowin terassilla suurelle yleisölle (Jussi, Nurtsi) opetettua Kapteeni Koukku-juomapeliä ja ensimmäisiä alkoi jo väsyttää. Mestan mentyä kiinni siirryttiin jonkinlaisella klubille hetkeksi heilumaan ja siitä vielä väijymään klo 02.30 alkanutta Englanti-Algeria-matsia läheiseen sporttibaariin. Englannin esitys oli surkea, eikä nukkumatin tuloa voinut estää edes yöuinti joskus viiden aikoihin. Päivä oli väkisinkin täynnä. Capu oli kuulemma kotimatkalla joutunut vielä leikkarien hyökkäyksen kohteeksi, mutta onnistunut pelastautumaan Nurtsin ja Lissun hotelliin odottelemaan nuoren suomalaisen läheisyyttä kaipaavien miesnaisten katoamista rantakadulta. Läheltä piti.
Lauantaina olikin sitten ohjelmassa lähinnä pizzaa, eikä oikeastaan mitään muuta. Krapulaa ainoastaan pahensi uusintana telkkarista näkynyt Englannin matsi, mutta päivä pelastettiin illalla fiilistelemällä Hollannin peliä ja nauttimalla tuoreista hedelmistä puristettuja mehuja ja pirtelöitä.
Trooppisen liskodiskon jälkeen oltiinkin sitten eilen Innin ja Nikon kanssa kolmistaan tutkimassa Boracayn nähtävyyksiä. Käytiin Bugalog-beachilla saaren toisella rannalla ja chillailtiin iltapäivä rannan toisessa päässä sijaitsevassa Filippiinien kansallisankarin, Manny Pacquiaon omistaman resortin bambuvarjojen alla. Mesta oli ehkä omituisin ja samalla siistein mitä tällä reissulla on vastaan tullut; kallionseinämälle rakennetut mökit on yhdistetty toisiinsa luolamaisilla kävelysilloilla ja aina sopivin välein meren päälle on rakennettu varjoisa löhöilytasanne, jossa suojautua auringon kuumuudelta. Suosittelen lämpimästi paikan tsekkaamista ihan jokaiselle joka tännepäin aikoo matkustaa.
Illalla olikin siiten taas ohjelmassa futista Calypsossa. Mestassahan tarjotaan aina matsien yhteydessä ilmaista bisseä jos pelissä tapahtuu joku etukäteen määritetty asia ja tällä kertaa San Miguelia olisi satanut päällä tehdystä maalista. Sitä ei tällä kertaa tapahtunut, mutta oikeastaan ensimmäistä kertaa näissä kisoissa matsi ihan oikeasti jännitti; pienen, mutta pippurisen Uuden Seelannin kamppailu Italian kuvottavasti pitkin kenttää heittäytynyttä limanippua vastaan oli kerta kaikkiaan mieltäylentävää katsottavaa. 1-1 tuloksella saatiin vielä tulosveikkauskin oikein, eikä parituntinen trilleri maksanutkaan loppujen lopuksi juuri mitään. Calypson sveitsiläinen omistaja makseli voittorahoja nyrpeänä ja huuteli kovaan ääneen, ettei meilläpäin kuulemma tiedetä futiksesta mitään. Ihan sama meille, voittajan on helppo hymyillä. Täytyy varmaan tänään mennä mestoille veikkaamaan Sveitsiä vastaan, niin eiköhän kundi menetä hermonsa lopullisesti.
Nippe oli tosiaan äsken viimeinen suomalaisdelegaation jäsen joka lähti Filippiineiltä kohti kylmempiä ilmanaloja. Lissu ja Nurtsi, sekä Tervojen klaani häipyivät maisemista eilen aamulla ja nyt ollaan siis taas Innin kanssa reissussa kahdestaan. Ja nimenomaan ”taas reissussa”, koska suomalaisvieraiden kanssa piti tietysti viettää aikaa vähän eritavalla kuin tähän mennessä on totuttu; lomalaisella kun on lomalaisen lomastressi ja koko ajan "pitää" suunnitella ja suorittaa. Oli kyllä tietysti helvetin hauskaa! Kiitos kaikille seurasta ja tulkaa ihmeessä johonkin muuhunkin mestaan meitä moikkaamaan! Nyt on sitten taas aikaa kuulostella omia fiiliksiä ja matkustaa sinne minne tuuli kuljettaa. Meilläkin on vielä muutama viikko Filippiineillä jäljellä ennen seuraavia etappeja, eikä oikeastaan mitään sen kummempia suunnitelmia ole vielä tehty. Tosin, ylihuomenna ollaan lentämässä täältä Boracaylta Manilaan, koska kyllä tähän rantameininkiinkin aina välillä kyllästyy. Katsotaan mitä keksitään.
-Tomppa
Heeij. Hauskaa juhannusta sinne maapallon reunalle. Vi sees, ja silleen.
VastaaPoista