Jesh. Mäkin oon täällä. Oon vaan käyttänyt viimeisen viikon aikana kaikki blogin kirjoittamiseen soveltuvat vapaahetket sen verran tehokkaasti nukkumiseen että raporttien taiteilu on jäänyt enemmän Tompan harteille. Joka tapauksessa, viime päivät ovat olleet melkoista aktiivimatkailua verrattuna meidän melko normaaliin olotilaan, ei-minkään tekemiseen.
Ollaan menty viime päivät Vilen ja CheChen häitä varten saapuneen suomalaisjoukon mukana ja hauskaa on riittänyt. Häät Boholilla menivät tosiaan kunnialla, molemmat tahtoivat ja vieraat tanssivat saippuakuplissa ja laulaa loilottivat niin kauan että rannan vesi nousi varpaisiin asti. Oli myös hauskaa olla ensimmäistä kertaa ”in the wedding” eli hoitaa jotain hommaa vihkikaavassa. Itseni vastuulla oli asettaa silkkinauhasta punottu kahdeksikon muotoinen rinkula morsiamen hartioille jonkun rukouksen ajaksi. Hyvin meni, en kaatunut tai tuhonnut kampausta. Ja häävierailla tuntui olevan erityisen hauskaa kun marssin seremonian alkajaisiksi kirkon käytävää ”cord partnerini” (CheChen serkku) kanssa, heppu kun oli kuitenkin puolitoista päätä lyhyempi. Niin ja mikä tärkeintä, saatiin Hannan kanssa ihan mahtavat ranteeseen kiinnitettävät kukkalaitteet! Ja tungettiin niitä tietysti joka kuvaan ja hihkuttiin ”corsage, corsage!”. Ehkä tyhmää, mutta se (ja kaikki muukin hääkaavassa) oli niin ”ihanan” jenkkiä että eihän sille mitään voinut.
Maanantaina käytiin tutustumassa Boholin ylpeyksiin, Chocolate Hills –kukkuloihin ja Tarsiereihin eli kummituseläimiin. Illalla hyvästeltiin Marcus ja Hanna jotka lähtivät kotimatkalle Hong Kongin kautta ja siirryttiin lautalla takasin Cebuun ja alettiin pakata kamoja. Pakkaamisessa oli pieniä haasteita, sillä Boracaylle tullessa ruumaan sai mennä ilman lisämaksuja vain 10 kg tavaraa ja käsimatkatavarareppuun tungettiinkin kaikkea puolen tunnin lennolla tarvittavaa, kuten seitsemän kirjaa, kahdet kengät ja farkut. Boracaylle pääsemiseen tarvittiin lento, vene ja pari tricycleä ja alkoi koko porukalla vähän hermot kiristyä kun täkäläiseen tyyliin tuntui että joka oviaukossa piti maksaa joko terminal fee tai environmental fee tai mikä ikinä olikaan. Hetkellisesti jo epäiltiin että lieneekö paljon etukäteen ylistetty Boracay nyt ollakaan kaiken sähellyksen arvoinen, mutta kun alettiin lähestyä White Beachia niin ei ärsyttänyt enää yhtään, olivat maisemat kuitenkin sen verran hienoja. Etukäteen varattu majapaikkamme Orchids Resort löytyi suhteellisen helposti rannan budjettipäädystä, asema kolmosen tuntumasta ja mökki oli oikein mainio, oma riippumatto omalla isolla kuistilla ja muutenkin oikein siisti paikka. Ei ihan rannalla, mutta minuutin kävelyn päässä ja varmasti yksi saaren halvimpia diilejä.
Asetuttiin kukin tiimi majapaikkoihimme ja meidän mökki suuntasi saman tien rannalle uimaan ja tutustumaan rantakatuun. Saaren pääranta, White Beach, on noin neljä kilometriä pitkä ja sen varrelta tuntuu löytyvän lähes kaikkea rantarolekseista manikyyriin ja zorb-palloon.(Tässä kohtaa meni sähköt, onneksi akkua vielä 67% jäljellä) Boracay tuntuu kyllä olevan koko maan ykköskohde, sillä aivan joka ikinen paikallinen on kysynyt joko olemme olleet Boracaylla ja kertonut sen olevan hieno paikka vaikka eivät olekaan itse aina välttämättä käyneet. Vähän tietysti yltiöpäinen turistimeininki sai päätä pyörälle kun ollaan totuttu kuitenkin tähän mennessä pienempiin paikkoihin ja ainakin puoliksi paikalliseen menoon. Rantakatua kävellessä kun metrin välein joku huutelee ”Ma’am Sir Massage, Sir sailing boat parasailing jet-ski snorkelling fishing ma’am sir raybans caps souvenirs” niin vuorotellen huvittaa ja menee hermot. Onneksi siihenkin tottuu eikä nyt enää ärsytä muuta kun silloin jos on syömässä ja joku tunkee nenän eteen Sinkkuelämää 2 –dvd:ta. Ei kiitos. (Ja tässä kohtaa Nikon päälle kakkasi gekko.)
Ekan Boracay-päivän eli tiistain päätteeksi kokoonnuttiin koko suomiporukalla yhdessä illalliselle Paradiso Grilliin rannalle jossa tarjoiltiinkin mereneläviä joka lähtöön. Ilta jatkui siitä Norsunluurannikko-Portugali - ottelulla ja kierroksella rannan lazer-diskoissa ja ennen kuin huomattiinkaan lilluttiin meressä aamuyön tunteina fiilistelemässä uskomattoman hienoa tähtitaivasta.
Keskiviikkona sitten tutustuttiin rannan tuntumassa olevaan kivikkoon snorklaamalla mutta eipä siellä ollut juuri mitään nähtävää lukuun ottamatta Nurtsin löytämää merirosvoaarretta, kolmea kultarahaa eli 15 pesoa. Samalla syntyi päätös siitä että joltain venettään kauppaavalta huutelijalta voisi ostaa snorklausreissun seuraavalle päivälle. Myöhäisen lounaan jälkeen löytyikin helposti hyvä diili veneestä ja snorklauskamoista ja sovittiin lähtö yhdeksäksi torstaiaamuna. Illalla jatkettiin World Cupin seuraamista ja löydettiin varmaankin rannan paras penkkiurheilubaari jossa oli ison screenin ja hyvän ruoan lisäksi olutkisailu jokaisessa ottelussa. Eilen talo tarjosi kierroksen jokaisesta Sveitsin maalista ja vaikka itse ainakin kannatin Espanjaa niin ei sitä kuitenkaan pannut liiaksi pahakseen kun tarjoilija toi kaikille kylmät San Miguelit.Tänään sitten kerättiin aamulla yhdeksän hengen snorklausporukka kasaan ja lähdettiin veneellä tutustumaan Boracayn koralleihin. Ensimmäinen stoppi oli Crocodile Island (nimetty jälleen melko varmasti saaren muodon mukaan) jossa iskeydyttiin saman tien veteen ja kaloja oli paljon. En tiedä kuinka paljon osuutta asiaan oli venemiehen veteen heittelemillä suolakeksin palasilla. Itse kyllä katsoin pahalla silmällä kyseistä toimintaa ja uskon että nähtävää olisi ollut aivan varmasti ilman turhaa ruokintaakin. Jälleen bongattiin erilaisia kaloja, piikikkäitä ja pitkulaisia, ja osa näki veneen lähistöllä myös merikäärmeen ja hummerin.
Toinen stoppi oli Coral Garden, jonka niminen paikka tuntuu löytyvän lähes joka saarelta. Pakko sanoa että oli melkoinen pettymys. Lähinnä hiekkaa ja muutamia koralleja, eikä kummemmin kaloja, ainakaan verrattuna edelliseen paikkaan. Voi siis hyvinkin olla että parhaat korallit ja muut Boracaylla ovat kuitenkin sukelluspaikkoja tai sitten meitä johdettiin harhaan. Joka tapauksessa, Krokosaari oli hieno ja hauskaa oli. Hitusen hiipii mieleen kuitenkin ajatus että meitä taidettiin hieman hemmotella liikaa heti ensimmäisillä snorklaus- ja rantareissuilla Palawanilla, sillä ainakaan vielä ei ole tullut vastaan mitään mikä olisi ollut aivan niin hienoa vaikka mahtavia näkymiä on ollut senkin jälkeen.
Nyt odotellaan Korean toista maalia eli kierrosta talon piikkiin ja pelin jälkeen sitten syömään. Thanks much.
-Inni.
Tää vihertää täällä kateudesta ja muistelee häiden hautuumaalle jäänyttä corsagea lämmöllä. Kaunista näyttää Boracaylla olevan, vaikka onkin turistia. Halihal.
VastaaPoista