Eilen päätettiin jatkaa hyvin alkanutta aktiivilomailuputkea ja vuokrattiin kajakki. Kyseessä ei ollut todellakaan mikään sellainen länsimaisen sivistynyt, siro ja kevyt kajakki, vaan jonkinlaisesta massasta valettu banaaninnäköinen, varmaan sata kiloa painanut keltainen purtilo, jonka eteenpäin kuljettamiseksi olisi tarvittu ehkä mieluummin kunnolliset airot kuin sirot melat. Noh, sillä nyt jokatapauksessa mentiin eikä meinattu.
Melottiin kotirannasta ulos ja oikealle ja noin puolen tunnin päästä saavuttiin Seven Commandoesin viereiselle täysin autiolle rannanpätkälle, jossa snorklailtiin ja relattiin parin tunnin verran. Aallokon takia snorklaaminen oli ehkä hieman työläämpää kuin rankan soutu-urakan jälkeen olisi toivonut, mutta minkäs teit. Näin mm. barracudan silpomassa pikkukaloja päivälliseksi ja halkaisijaltaan varmaan puolen metrin kokoisen meduusan. Koralli ei kuitenkaan ollut ihan niin eläväistä kuin viereisellä rannalla ja niinpä ”kajakki” suunnattiin kohti seuraavaa rannanpätkää, jossa olikin sitten jo paljon enemmän katseltavaa. Myös siinä mielessä, että nyt meillä oli myös seuraa; jo tutuksi tullut japanilaisturistiryhmä se siellä kellutteli pelastusliivit päällä, kuin jonkinlaiset sairaaseen muodostelmaan asetetut verkonmerkit. Eihän se tietysti meitä haitannut ja pari tuntia kului taas mukavasti kalojen elämää tutkiessa. Takaisin suunnattiin joskus neljän aikoihin iltapäivällä eikä myötätuuli yhtään haitannut kivireen, eli siis kajakin hinaamista kotirantaan.
Ilta kuluikin sitten parin viikon aikana ympäri bungalowia levitettyjen kamojen rinkkaan ahtamisessa ja yritettiinhän siinä myös juoda jäljelle jääneet oluetkin pois vaikka väkisin. Lore-isäntä hengaili menossa mukana ja tuntui olevan erittäin kiinnostunut oudosta maasta nimeltä ”Finland” ja siitä miltä tuntuu kun lämpötila on "negative thirty". Sanoi vielä lopuksi ettei halua ikinä mennä talvella Suomeen. Selvä se.
Päivällistä käytiin nauttimassa viimeistä kertaa El Nidossa. Tällä kertaa jonkinlaisessa taidegallerian ja ravintolan ristisiitoksessa, jossa vielä kaiken muun hyvän lisäksi soitti paikallinen rokkibändi ”Reggae & Carlos Santana”-shownsa. Chicken Adobo oli hyvää ja kun vielä orkesteri avasi settinsä Sublimen ”Smoke 2 Joints”-biisillä, viihdyimme paikalla vielä parin ylimääräisen San Miguelin verran. Hyvä päivä.
Tänään herätys oli sitten taas viiden jälkeen ja reput nostettiin pitkästä aikaa selkään. Matka jatkui kohti Puerto Princesaa, mutta tällä kertaa olimme haaskanneet fyrkkaa minibussikuljetukseen, El Nidoon mentäessä käytetyn paikallisdösän sijaan. Hintaa tuli hiukan enemmän, mutta matka-ajasta putosi yli kolme tuntia pois ja kärryssä oli lähes toimiva ilmastointi. Myös penkkien pehmeys oli sanoinkuvaamaton verrattuna edellisen menopelin valurautaihmeisiin. Tottakai kiesi oli ahdettu ääriään myöten täyteen ja penkkirivien etäisyydet suunniteltu kääpiöille, mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen ja ihan hintansa arvoinen.
Oli jotenkin omituista huomata, että täällä ”isommassa” kaupungissa pätevät taas aivan eri lait kuin maaseudulla; esimerkiksi tricycle-kyytien hintojen tinkiminen oli aloitettava heti bussiterminaalissa, kun El Nidossa ajelulle oli aina se yksi ja sama hinta, eikä siitä ikinä tarvinnut sen enempää keskustella. Kyllähän se tietysti vituttaa kun joku hampaaton bensalenkkariapina yrittää nyhtää kyydistä viisinkertaista hintaa välittömästi kun olet bussilaiturille jalkasi laskenut. Noh, ihan hyvin siitäkin taas selvittiin, vaikka Inni meinasikin yhdessä vaiheessa lyödä yhtä yritteliästä Mikon meille perinnöksi jättämällä reissukitaralla päähän.
Nyt ollaan kuitenkin jo puoli päivää palloiltu Puertossa, joka on kyllä vilinässään aivan eri kategoriaa kuin raukea El Nido. Ei täälläkään ihan hirveästi turisteja katukuvassa näy, mutta ihmisiä ja ajoneuvoja sitäkin enemmän. Seuraavan yön majoitus on Badjao Innissä, jonka meluisuudesta meitä on varoiteltu; huoneen ikkunat ovat suoraan tuohon pääkadulle ja ainakin näin kuuden aikoihin meteli on vielä melkoinen. Katsotaan pitääkö huomenissa siirtyä hyväksi havaittuun Casa Lindaan.
Päätän raporttini tähän. Kiitos.
-Tomppa
Aikaisemmat kuulumiset olivat niin ihanan lomallisia, että melkein tunsin sellaisen lomaraukeuden täälläkin. Ilmat olivat viime viikolla täällä sanalla sanoen hienot. Aurinkoa, lämmintä ja leppoista menoa myös töissä. Golfissakin tasoitus laski! No ei kyllä ole paljon hurraamista jos laskee 45:stä 42:een mutta kuitenkin.
VastaaPoistaMukavaa ja antoisaa matkan jatkoa. Terv. Ä