keskiviikko 19. toukokuuta 2010

19.5.2010, Lorenzo’s, El Nido, Palawan

Tompan edellisen kirjoituksen jälkeen tapahtui siis seuraavaa:

Iltaa vietettiin sekalaisessa travellerijoukossa kuin kesäleirillä konsanaan ja tutustuttiin pikkuhiljaa paikalliseen eläimistöön, mikä ainakin mulla aiheutti ensin pieniä sätkyjä kun joku ötökkä liikkui varjoissa. Oli rapua, kotiloa, gekkoa ja kukkoa. Bussimatka ja sitä seurannut ilonpito painoivat kuitenkin sen verran että unta ei tarvinnut paljon houkutella ja nukahdinkin ihan sekunnissa ja herätyksenä toimi jo ennen kelloa perinteinen kukkokiekuu.

Seitsemältä hypättiin Mikon ja Kristan kanssa tricycleen (joka on siis mopo johon on viritetty sivuvaunu) ja hurautettiin kylille ostamaan viimeiset tarvikkeet kolmen päivän saarireissua varten. Lastattiin koko joukko, eli me neljä ja kolmihenkinen miehistö paikalliseen bangka-veneeseen ja lähdettiin kohti saaria. Oltiin vuokrattu mukaan snorkkelointivälineet ja niiden kanssa päästiin harjoittelemaan heti ensimmäisellä pysähdyksellä laguunissa. Oon aina ollut jotenkin sitä mieltä että minkäänlainen sukeltaminen ei oikein kiinnosta ja veden alla olo ahdistaa, mutta olihan se ihan mielettömän hienoa. Snorklaus siis, katsellaan vielä sen oikean sukeltamisen kanssa… Kuitenkin, kliseistä huolimatta, innostuttiin ihan tosissaan tosta snorklaamisesta, koralleista ja kaiken maailman kaloista mitä pystyi näkemään ihan vain lillumalla korallien päällä. Eli ostoslistalle maskit ja räpylät.
Pysähdeltiin pitkin päivää rannoilla ja laguuneissa ja jokaisessa vastaan tuli joku uusi nemo tai vastaava. Tuli samalla myös todistettua että ne jotka sanovat ettei neonvihreä ole luonnollinen väri ovat väärässä. Aivan upeita värejä ja rauhallista kuhinaa veden alla, heti kun laittoi pään veteen niin ei häirinnyt mikään, edes japanilaisturistit jotka ”uivat” pelastusliiveissään.

Iltapäivästä vene heitti meidät Cadlao-saarelle (jos muistan oikein) yöpymään. Ko. saari oli kuulunut alkuperäiseen matkasuunnitelmaan vaikkakin vielä aamulla kierroksen järjestäjät yrittivät saada meidät vaihtamaan yöpymispaikan kaupunkia läheisemmälle rannalle sillä syyllä, että rannalla saattaa olla käärmeitä, mutta kokeneemmat (eli Mikko ja Krista) olivat vakuuttuneita, että kyseessä oli vain keino yrittää saada meidät jäämään lähemmäs ettei bensaa kuluisi niin paljon tai mikä ikinä tuo oikea syy olikaan. Hieman tietty hirvitti kun pelkään kuitenkin käärmeitä enemmän kuin mitään, mutta sinne jäätiin ja vene puksutti pois jättäen meidät omalle pikku survivor-rannalle. Laskuvesi imaisi lähes koko laguunin tyhjäksi ja kun bongasimme toisella puolella rantaa apinoita, niin lähemmäs pystyikin jo kävelemään ja ottamaan kuvia. Melko villiä.
Siinä sitten keiteltiin nuudeleita ja ilta meni rattoisasti poikien kitaroidessa ja juotiin myös maistiaiset paikallisesta number one –rommista, Tanduaysta. Aika pahaa mutta yllättävän hyvää Spritella. Ei näkynyt käärmeitä mutta apinat äityivät röyhkeiksi ja yksi jopa hiippaili lähikivelle varastamaan sinne unohtuneen mangon. Pirulainen. Uni tuli nopeasti ja nukuin onneksi sikeästi aamuun asti ettei tarvinnut kuunnella kauhulla jokaista teltan ulkopuolelta kuuluvaa rasahdusta.

Aamulla jatkettiin kiertelyä saarilla ja pysähdyttiin lounaalle jonkinlaiseen pyhäkköön, sydämen muotoiselle saarelle rakennettuun Matinloc Shrineen jossa oli Jeesus ja Maria –patsaita joka lähtöön. Veneporukka kokkasi lounasta ja me snorklailtiin ihan laiturin vieressä jonka alla oli varmastikin miljoona kalaa, ja upea pudotus syvänteeseen jonka laidalta löytyi meritähtiä ja taas uusia värikkäitä kaloja.

Illaksi majoituttiin suhteellisen lähelle ”kotirantaa”, paikkaan nimeltä Seven Commandos Beach, joskaan kukaan ei tuntunut tietävän mistä moinen nimi tulee. Nyt ainakin itselläni oli jo varmempi olo viidakkotelttailusta ja leirinuotiota pystytetiin jo lähes rutiinilla. Illalliseksi tehtiin samat herkkunuudelit ja muutenkin vietettiin aikaa melko samoin kuin edellisenäkin iltana. Tällä kertaa lisämausteena nautittiin Suomesta asti tuotua Pantteri Mix –pussia ja saatiin nuotiolla vielä hiki pintaan mielettömällä räpyläjuoksukisalla. En enää muista kuka voitti, mutta hauskaa oli eikä ketään äänestetty ulos saarelta.
Kolmas päivä island hoppingia piti sisällään parikin erilaista luolaa, Cathedral Caven, joka oli korkea ja kieltämättä muistutti jonkinlaista kirkkoa, mutta johtuen lepakoista ja niiden tuomasta mojovasta hajusta, toi lähinnä mieleen batluolan. Toiseen luolaan mentiinkin ihan ryömimällä kivien välisestä aukosta sisään, mutta sisus oli sen arvoinen vaikka sisällä haisikin jälleen lepakko.

Takaisin kaupunkiin tultiin sitten neljän maissa iltapäivällä ja kun saavuttiin Lorenzolle oli Romanilla jo kalat tulilla päivällistä varten. Hieno reissu oli ja tuli nähtyä niin paljon kaikenlaista uutta että kaikesta kirjoittaminen olisi mahdotonta.

Huomiona mainittakoon vielä että filippiiniläisillä tuntuu olevan jännä tapa nimetä saaria niiden muodon mukaan, sillä vastaan tuli ainakin Helicopter Island (kuin kopteri ilman sitä ropellia)ja Homer Simpson Island (joka ainakin mun mielestä oli jo todella kaukaa haettua) ja samoin saaren päällä olevan kiviröykkiö joka oli kuin ilmetty Maria ja Jeesuslapsi (no joo, jos sen oikein haluaa nähdä).

Siinäpä saarireissusta, oli kyllä kivaa. Myöhemmin lähdetään kaupungille syömään ja etsitään netti niin saadaan näitä postauksia eteenpäin. Muuten totutellaan island timeen ja siihen ettei ole kiire yhtään mihinkään. We’ve got a lot of nothing to do.


-Inni.

1 kommentti:

  1. Moi,
    Hyvä kun olette päässeet jonnekin ja jotakuinkin turvallisesti. Kokemuksia tuntuu kertyvän roppakaupalla. Kirjoittamastanne päätellen olette kuitenkin tyytyväisiä tässä vaiheessa ja silloin olen minäkin.
    Pikkusen ole kateellinen mutta en paljon.
    Inni, muista se tärkeä asia ja Tomppa kans!
    terv. Äiti

    VastaaPoista

Lukijat

Osallistujat