13.5.2010, Singapore – Manila -lento

Unetonta, mutta sekavaa…

En tietenkään saa goisattua, eli tässä taitaa olla hyvää aikaa aloitella blogia myös omalta osaltani; matkaa on tehty kolmisenkymmentä tuntia ja sanotaanko nyt suoraan, että sen kyllä tuntee istumalihaksissaan. Matkanteon rasitukset tuntuisivat varmaankin myös jaloissa, mutta koska kaikki tuntoaistiärsykkeet loppuvat about tuohon pakaroiden seudulle, jalat roikkuvat penkin reunalta velttoina ja autuaan tietämättöminä minkäänlaisista tuntemuksista. Kaikki ne ”matka on määränpää”-lässytykset voi kyllä jo pikkuhiljaa lakaista romukoppaan. Lentokentillä ja –koneissa liian pitkien aikojen viettäminen ei ole edelleenkään yhtään hauskaa. Piste.

Jokatapauksessa, eilen siis lähdettiin reissuun heti kukonlaulun aikaan ja reitti kulki Lontoon Heathrown ja Singaporen Changin kautta tähän tällä hetkellä alla olevaan pulkkaan, jonka olisi tarkoitus täräyttää Manilaan joskus neljän tunnin kuluttua. Matka-aika on venynyt pariin vuorokauteen siitä syystä, että Heathrowlla vierähti eilen sellainen kepeä seitsemän - kahdeksan tuntia ihan silkkaan hengailuun ja äsken Singaporessakin muutama. Heathrow oli toki vähän liiankin tuttu mesta lattioilla levyttelyyn, mutta koska rinkat piti tullessa tsekata ensin ulos ja heti uudestaan sisään, ei Cityynkään olisi ehtinyt kuin muutamaksi tunniksi käymään. Jätettiin siis väliin ja tyydyttiin syömään tuttuja ja turvallisia Mark’s & Spencerin kolmioleipiä päivälliseksi ja lukemaan aina yhtä laadukkaita Mirroreita ja Suneja homeisilla kokolattiamatoilla goisaillen.

Heathrowlta Singaporeen hypättiin sitten Singapore Airlinesin siivin ja täytyy kyllä sanoa että kuulemani kehut ko. lentoyhtiön meiningistä eivät ole täysin tuulesta temmattuja, kaikki toimi koko ajan erinomaisesti; safkat olivat melkeinpä syömäkelpoisia, juomapuoli pelasi moitteetta ja leffavälineistöt olivat kuosissa. Erityismaininta myös lentoemännille; jonkun aasialaisfetisistin olisi voinut olla hankalaa saada unta ko. emojen pyöriessä ympärillä.

Singaporessa olisi tietysti ollut mielenkiintoista pysähtyä vähäksi aikaa, mutta koska moottoritie on kuuma ja meillä on aikataulu, hoidetaan ko. mestan tutkiminen joskus tulevaisuudessa. Lentokentän ikkunoista katsottuna ulkona näytti siistiltä ja aivan helvetin vihreältä.

Matkanteko on tähän asti ollut jotenkin täydellisen lobotomista; torkkumista, lentokoneaterioita, lukemista, lehtien selailua, leffojen katselua. Tai siis, kaiken tämän ”aloittamista”, yhtään mitään en ole tietenkään onnistunut lukemaan tai katsomaan loppuun asti. Jotenkin ne silmäluomet vaan aina tuntuvat niin raskailta. Tosin vain hetken; minkäänlaisesta syväunesta ei kyllä ole minkäänlaista pelkoa ja about vartin pätkissä mennään. Inni sen sijaan tunnetusti pystyy nukkumaan kokonaisia vuorokausia yhteen putkeen ja sekös aiheuttaa pienehköä kateutta allekirjoittaneessa.

Vielä muutama tunti Manilaan, jossa olisi tarkoitus yöpyä joko lentokentällä tai jossain lähialueilla ja huomenna matka jatkuu heti kohti Palawania ja Puerto Princessaa. Eli huominen pitäisi vielä jaksaa matkustaa pysähtymättä… eiköhän tämä tästä, kunhan päästään näkemään merta muualtakin kuin lentokoneen ikkunoista…

-Tomppa

Huomioita matkan varrelta:

1. Innin supervoima on yliluonnolliset unenlahjat. Kaipa niilläkin voi maailman pelastaa…