Tultiin sitten tänne lojumaan. Lähdimme siis lauantaiaamuna Lantalta hotellin järkkäämällä minivan-kyydillä takaisin mantereelle Krabiin josta matka jatkui lautalla Phi Phi –saarelle. Autokyyti oli tuttuun tyyliin nykivä ja poukkoileva, ja porukkaa keräiltiin niistä muutamista auki olleista resorteista muka hirveällä kiireellä mutta sitten mentiinkin vielä tankkaamaan ja vielä oli kuskilla aikaa käydä kesken matkan viemässä pussi betel-pähkinöitä jollekin kamulleen rautakauppaan. Eikä siinä muuten mitään, ei meillä kiire ollut, mutta se ”täysillä kaasua, sitten ei ollenkaan” –ajotapa oli melko hermostuttavaa. Ja tietysti ajatusleikkinä sekin että mitä jos suomalainen taksikuski sanoisi kesken matkan että: ”Hei, tehdään pieni kierros, mä käyn vaan nopeasti heittämässä Pertsalle nää nauriit.”
Joka tapauksessa, Phi Phille päästiin alkuiltapäivästä ja kuten arvata saattaa, heti laiturilla vastaan useampia hellomistereitä eli majoituspaikkojen sisäänheittäjiä ja veneretkien myyjiä. Homma toimi kuitenkin ihan mukavasti, thaimies ohjasi meidät läheiseen kojuun josta löytyi kuvia ja hintatietoja kymmenistä hotelleista ja resorteista joita avulias brittityttö sitten esitteli ihan rehellisen oloisesti. Soittivat vielä etukäteen valittuun paikkaan ja varmistivat että tilaa löytyy. Oltiin aluksi vähän ajateltu että meillä tuskin on varaa olla täällä hirveän montaa päivää sillä kohde on varmasti Thaimaan kalleimpia, mutta näin ei-sesonkina hinnat olivatkin tippuneet ihan hyvälle tasolle ja päädyttiin kylän laitamilla sijaitsevaan Uphill Cottagesiin jossa on kaiken muun hyvän lisäksi ilmainen netti. Rinkat heitettiin kärryyn eli ”Phi Phi air-con limousineen” ja käveltiin perille. Helppo nakki.
Lauantai-iltana tutustuttiin sitten rannan iltaelämään ja palloiltiin parissakin rantabaarissa ämpäridrinkkien kanssa ja hauskaa oli. Sunnuntaina se ilmainen nettiyhteys osoittautuikin sitten ihan hyväksi viihdykkeeksi sillä sen lisäksi että väsytti normaalia enemmän edellisillan hippalointien jäljiltä, myös satoi aivan kaatamalla lähes koko päivän. Eli eilinen meni melkoisen harakoille, mutta toisaalta eipä tänne tultu mitään suorittamaankaan. Sen verran saatiin kuitenkin selville että Tompan vanhan työkaverin Jukan kaveri pyörittää täällä sukellus- ja seikkailureissuihin erikoistunutta firmaa, Adventure Clubia, jonka kautta voisi löytyä joku hyvä snorklausreissu tai vastaava lähipäivien ratoksi.
Tänään sitten kokeellinen herätys ysin maissa ja nopea tarkastus paistaako aurinko. No ei paistanut mutta ei tullut vettäkään eli saman tien ylös, jääkylmään suihkuun ja aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen paikallistettiin sitten Adventure Clubin sijainti ja mentiin tutkimaan retkimahdollisuuksia joista päädyttiinkin melko nopeasti snorklausretkeen viereisen Phi Phi Leh -saaren ympäristössä. Firmaa pyörittänyt Tero oli todella mukava heppu jolta saatiin salmiakin lisäksi paljon vinkkejä Phi Phin ravintoloihin ja muihin parhaisiin paikkoihin ja eiköhän tässä joku ilta päädytä yhdessä muutamalle oluellekin, sillä kaikki vinkit ja hauska seura ovat aina tervetulleita.
Puolenpäivän jälkeen alkoi aurinkokin vähän paistaa ja vuorossa oli kiipeäminen saaren näköalapaikalle joka oli myös tsunamievakuoinnin kokoontumispaikka. Täällähän on joka kulmassa kyltit mihin suuntaan juosta jos tsunami iskee, kaikki arvatenkin pystytetty vasta vuoden 2004 jälkeen, mutta hyvä ajatus silti. Ja olihan sieltä hienot näkymät kylän ylle ja lahdille kylän molemmin puolin. Eli onhan tämä tosi kaunis paikka, voittaa Lantan siinä mielessä ihan mennen tullen.
Muutenkin Phi Phi on ihan hauska saari, tosin näin low seasonillakin täynnä turisteja, mutta kuitenkin sopivan pieni ettei turistimeininki lähde ihan käsistä. Eli laiturin jälkeen ei häiritseviä hellomistereitä, kukaan ei tuputa tatuointia, vesiskootteria eikä mittatilauspukua 12 tunnissa eikä yksikään hieronta vaikuta hämärältä. Eikä yhtään autoa tai mopedia. Sen sijaan jo aikaisemmin kummastelemani puheet thaimaalaisten hymyileväisyydestä ihmetyttävät edelleen. Täällä on kohdattu jo useampi suorastaan tyly myyjä tai tarjoilija, eikä ihan kaikkea voi aina laittaa huonon englanninkielentaidon piikkiin. Ehkä tämä mun särkynyt kuvitelma on muodostunut jostain hieman erilaisten matkailijoiden kommenteista Iltalehden matkailupalstalla, mutta jotenkin alkaa tuntua että ystävällistä palvelua saa ainoastaan kalliissa resorteissa joissa se ostetaan rahalla, tai jos on länsimainen vanhempi setä, jolloin, noh, joissain tapauksissa silloinkin ostetaan rahalla. Onhan toki kaikki palvelu ihan asiallista ja homma toimii, mutta jos on koko ajan nyrpeänä niin silloin on kyllä väärässä ammatissa. Tai sitten me ollaan vaan oltu väärissä paikoissa.
Tänään näköalakierroksen ja lounaan jälkeen alkoikin taas tulla vettä ja vetäydyttiin kämpille kirjojen pariin. Huomenna tarkoitus on startata snorklaamaan kello 8.00 eli toivotaan että sää suosii, muuten reissu siirtyy seuraavalle päivälle. Täällä siis kaikki muu kohdallaan paitsi ilmat, mutta sehän nyt olikin näin sadekaudella ihan tiedossa, eikä täällä silti kylmä tule.
-Inni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti