Ja matka jatkuu… Parin tunnin päästä Tiger Airways kuljettaa meidät taas uuteen maahan ja Bangkokin humuun.
Singaporen saavuttiin siis lauantaiaamuna ja Tomppa ehtikin jo kertoa miten lauantaipäivä kului harhaillessa pitkin tätä aivan käsittämättömän siistiä ja organisoitunutta kaupunkia. Illalla mentiin nukkumaan joskus kymmenen-yhdentoista aikoihin ja viritettiin kellot herättämään yhdeltä tarkoituksena mennä katsomaan pitkästä aikaa jalkapalloa, eli Saksa-Uruguay –peliä. Ei onnistunut. Baarit jotka vielä päivällä vakuuttelivat että katsomo on kyllä pystyssä ja toivottivat tervetulleiksi eivät halunneetkaan lopettaa lauantai-illan ladygagabileitä muutaman katsojan takia. Höh. Ei siis auttanut muuta kun painua takaisin nukkumaan. Samaan huoneeseen yhdeksi yöksi majoittunut australialaispariskunta oli kuitenkin selvästi huojentunut kun meidän oudolle yölliselle herätykselle ja edestakaisin poukkoilulle löytyi joku syy.
Singaporessa ollaan oltu hieman eksyksissä ”kahden Lonely Planetin välissä” eli sunnuntaina jatkettiin harhailua ilman luotettua opaskirjaa, vain lentokentältä napattu kartta apuna. Mutta ihan hyvin silläkin tuntui pärjäävän, sillä googlailtiin mahdollisia nähtävyyksiä eikä eteen sattunut oikein mitään pakollisen tuntuista kohdetta, varsinkin kun Raffles-hotelliin ja Singapore Slingiin oli käyty tutustumassa jo lauantaina. En tiedä mistä johtuu että olin jotenkin kuvitellut että se Raffles on joku pilvenpiirtäjähotelli ja sen baari joku kämmenhikeä nostattava kattoterassi ja että drinkki on kehitetty joskus 80-luvulla tai vastaavaa. Mutta rakennushan oli yksi keskustan matalimpia ja juuri samannäköinen kun hotellit joissa siirtomaaherrat ja -rouvat leffoissa istuskelevat safariasuissaan juomassa giniä, pelaamassa korttia ja vertailemassa ampumiaan antilooppeja.
Sunnuntaikävelyllä eteen sattui sitten parikin museota ja yliopistoa ja muuta merkittävää rakennusta, mutta paras nähtävyys oli kuitenkin Fort Canning Park. Kyseinen puisto on mäellä keskellä kaupunkia ja ihan täysi viidakko; valtavia perhosia, tajuttoman isoja puita liaaneilla ja muutenkin täynnä vihreitä kasveja ja kukkia joka lähtöön ja taustalla huumaava sirinä ja säksätys. Yrttitarhassa kasvoi inkiväärin, betelpähkinän ja muiden lisäksi myös mustapippuri eli tämä taitaa tosiaankin olla siellä missä pippuri kasvaa. Siirtomaaherrat Canning ja Raffles olivat kyllä tehokkaasti jyränneet vanhat paikalliset pyhät paikat ja pystyttäneet omat talonsa ja armeijan upseerikerhot Singaporen ykköspaikoille kukkulan rinteille. Nykyään puistossa lähinnä porukkaa lenkillä ja piknikillä, ja yhdellä rinteellä järjestetään elokuussa paikallinen festari Singfest (mm. Smashing Pumpkins, Katy Perry, Ian Brown ja 30 Seconds to Mars) ja ilmeisesti muitakin keikkoja (ainakin Slash) ja performansseja. Hieno paikka siis.
Puistosta valuimme alaspäin kohti Singapore-jokea jonka rannalta löytyi Clarke Quay, kaistale joenrantaa täynnä terasseja, ravintoloita, baareja jne. Keskiaukiolle viriteltiin jo Carlsbergin kisakatsomoa seuraavan yön finaalia varten ja päätimmekin aika nopeasti että tänne kannattaa tulla illalla syömään ja jäädä katsomaan peliä ettei vaan kävisi taas huonosti. Alueen talot olivat söpön matalia ja maalattu kirkkailla väreillä, ja joen päällä roikkuvat terassit oli maalattu samaan sävyyn ja niistä löytyikin ravintolaa ihan joka lähtöön. Kierreltiin hetki ja pysähdyttiin pois lähtiessä katsomaan joenvarrella ollutta Extreme Swing –huvipuistolaitetta, joka olikin aivan uskomaton heiluri. Metallikehikon sisällä oleviin penkkeihin sidottiin kiinni neljä ihmistä ja heilautettiin koko roska käsittämättömän korkealta joen päälle killumaan. Onneksi meidän budjetilla moiseen hupiin ei olisi ollut varaa eli Tomppa ei joutunut menemään yksin keinumaan.
Alkuillasta vuorossa olivat päiväunet pitkää yötä varten (finaalipeli alkoi siis klo 2.30 paikallista aikaa) ja illalla suuntasimme takaisin Clarke Quaylle ja amerikkalaiseen konseptiravintola Hootersiin joka olikin sisustukseltaan sopivan oranssi finaalia ajatellen. Syötiin kaikkea epäterveellistä ja käytiin vielä läheisessä irkkupubissa tappamassa aikaa ennen pelin alkua ennen kuin palasimme Hootersista varattuun pöytään sopivasti juuri telkkarin eteen. Koko baari meitä ja viereisen pöydän venäläisseuruetta lukuun ottamatta tuntui olevan Espanjan puolella ja hurrasi ja kiljahteli mitä kummallisimmissa kohdissa ottelua. Niin ja olihan siellä vielä toisen naapuripöydän vanhempi setä joka kertoi lyöneensä 20 000 paikallista dollaria (yli 10 000 €) vetoa Hollannin voiton puolesta. Eikä näyttänyt edes harmittavan. Vaikutti kyllä valtavine kultasormuksineen ja omine viskipulloineen sen verran kiholta että ehkä moiset summat olivat ihan taskurahaa. Peli päättyi sitten joskus viiden jälkeen jolloin me ja kaupungin muissa kuppiloissa peliä seuranneet valuivat juuri ennen auringonnousua koloihinsa, melko moni oransseissaan meidän kanssa samaa matkaa Little Indiaan.
Seuraavana päivänä herättiinkin vasta lähempänä kahta joten maanantai jäi tavallaan melko lyhyeksi päiväksi. Lähdettiin kuitenkin jälleen hortoilemaan sattumanvaraisesti valittuun suuntaan, nyt kohti Orchard Streetiä joka ilmeisesti on Singaporen ykkösshoppailukatu. Kiusasimme itseämme hieman muutamassa kaupassa mutta palasimme melko nopeasti takaisinpäin hostellille pyykkihommiin. Illemmalla vuorossa oli 3D-elokuvaelämys Cathay-ostarilla, kävimme katsomassa piirretyn Despicable Me, joka oli kuitenkin melkoinen pettymys. 3D-tekniikka oli hienoa ja onhan noissa leffoissa aina pari hauskaa lapsi- tai muuta pallopäähahmoa, mutta tarina oli niin heikko verrattuna laadukkaisiin animaatioihin että vähän harmitti. Mutta ihan ok tapa viettää iltaa.
Tänään hostellissa oli saatu aamiainenkin melko toimivaksi joten nautimme heti aamusta vitivalkoista paahtoleipää ja appelsiineja ennen check-outia. Hostelli oli siis avattu vasta muutama päivä aiemmin ja tuntui jotkut asiat olevan vielä melko hukassa, esimerkiksi avaimia ei vielä ollut olemassa. Joka päivä asiat alkoivat kuitenkin rullaamaan paremmin ja paremmin ja lähtiessä kun tulimme maininneeksi että palaamme Singaporeen vielä syksyllä ennen Australiaa kirjoitti johtaja meille lahjakortin yhteen ilmaiseen yöhön, eli ei sittenkään mikään hullumpi majapaikka. Perustimme vielä 28 Dunlop Street Backpacker Hostelin kirjanvaihtopisteen omistuskirjoittamalla ja lahjoittamalla Filippiinien Lonely Planetin heille. Haaveiltiin hetken aikaa kuinka siistiä olisi säästää kaikki LP:t kotikirjahyllyyn, mutta niitä tulee kuitenkin kertymään sen verran että niiden mukana raahaaminen olisi täysin ääliömäistä. Hostellista lähdön jälkeen palloilimme vielä hetken kaupungilla ja kävimme lounaalla jo tavaksi muodostuneesti Kopitiamissa, mahtavassa food courtissa jossa on parikymmentä erilaista aasialaista ruokapistettä ja niissä hyvää ruokaa, edulliset hinnat ja kuten voikin jo arvata, koko paikka on erittäin puhdas ja järjestyksessä.
Nyt matka jatkuu siis kohti Thaimaata jossa olisi tarkoitus viettää muutama viikko ennen Kambodzaa ja Vietnamia. Singapore oli hienon oloinen kaupunki, hyvin eurooppalainen, ainakin verrattuna edelliseen kohteeseen eli Manilaan. Ainoa ”miinus” siitä että myös hintataso on länsimainen, Leijonakaupungissa saisi ajan kuluman parhaiten juurikin shoppailemalla ja ravintoloissa ja kahviloissa notkumalla. Eli ei mikään pidempiaikainen backpacker-kohde, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen.
-Inni.
ps. Singaporessa bongattu sinistä JA punaista jeesusteippiä. Eli kaikki jotka oli mukana siinä bisnesideassa voikin sitten alkaa miettiä muita tulonlähteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti