Hiiohoi. Täällä sitä sitten ollaan, Lantarannassa. Bangkok alkoi olla jo sen verran nähty että oli ehdottomasti aika suunnistaa etelämpään ja kohti saaria, vaikka lauantaina koetut viikonloppumarkkinat olivatkin oikeastaan pääkaupungissa vietetyn ajan kohokohta. Paikka oli hyvin samantyylinen kuin Camden Market, eli jos olisi ollut matkalla täältä suoraan kotiinpäin niin mukaan olisi aivan varmasti tarttunut yhtä ja toista.
Sunnuntaina ei enää riittänyt kiinnostusta Bangkokin turistihulinalle joten hengailtiin majatalossa aivan check-outiin saakka ja lähdettiin sitten lounaalle ja tappamaan aikaa ennen bussin lähtöä Krabiin. Olimme asemalla tapojemme mukaisesti hyvissä ajoin ja oikea bussikin löytyi helposti. Ja ei ollut mikään ihan tylsä ja tavallinen siististi cool-auto, vaan mahtavilla pinkeillä röyhelötyynyillä ja -verhoilla koristeltu krumeluurikeskus. Joka tapauksessa, kyyti vaikutti ihan lupaavalta ajatellen että penkissä piti viettää seuraavat 12 tuntia ja kun linjuri-isäntä vielä jakeli heti lähdön jälkeen kaikille limpparia ja muffinsseja ja laittoi hilpeän thaipopin soimaan niin meno oli kuin paremmillakin lastenkutsuilla.
Muutaman tunnin ajelun jälkeen sitten pysähdyttiin jollekin taukopaikalle jossa isäntämies viittoi meitä menemään sisälle syömään. Kyseessä oli kaikeksi yllätykseksi linjurikyydin hintaan sisältyvä ruokatauko jossa kaikki bussin matkustajat ohjattiin sotilaallisessa järjestyksessä istumaan ja jokaiselle tarjoiltiin kupillinen outoa vetistä riisiä johon sitten lisäiltiin kasviksia, lihaa tai munia pöydällä olleista astioista. Ihmeellistä menoa, mutta kieltämättä kuudensadan bahtin bussilipulla sai paljon muutakin kun kuljetuksen paikasta toiseen. Ruokatauon jälkeen laitettiinkin valot pois ja oli aika testata kuinka sininen vinyylipenkki soveltuu nukkumiseen. Hyvin huonosti. Jostain syystä edes puolimukavan nukkuma-asennon löytäminen osoittautui mahdottomaksi jopa itselleni joka kuitenkin tunnetusti nukun joka paikassa ja yö meni molemmilla nukkuen maksimissaan puolen tunnin pätkiä. Perille Krabiin päästiin kuitenkin aikataulussa ja bussi pysähtyikin ”sattumalta” paikallisen pienen matkatoimiston eteen josta me ja samassa bussissa matkustanut sveitsiläispariskunta ostimme sitten lauttaliput haluamillemme saarille. Matkatoimistossa jouduimme odottelemaan kuljetusta vielä puolisentoista tuntia ja väsymyksen lisääntyessä alkoikin tuntua ihan hyvältä idealta ostaa majoitus yhdeksi yöksi samasta toimistosta, jolloin saisi autokyydin suoraan resorttiin.
Krabin kaupungista matkaa oli vielä tunnin verran autolla ja pari lossimatkaa ennen kuin saavuimme suhteellisen arpapelillä valitulle (hauska nimi bonusta) ekalle saarelle, Koh Lantalle. Ja olikin ihan hyvä päästä suoraan majoituspaikkaan sillä energiaa ja iloista retkimieltä majoituksen säätämiseen ei enää olisi löytynyt. Niinpä kamat sisään New Beach Resortin isoon huoneeseen ja aamupäiväunille. Maanantai oli muutenkin pilvinen päivä eli tehokasta auringossaloikoiluaikaa ei sen suhteen menetetty. Iltapäivää käytettiin vaeltelemalla rantaa pitkin ja tutkimalla löytyisikö jostain muusta resortista parempi eli halvempi diili. Parhaillaan on kuitenkin low season, eli turisteja on vähän ja suuri osa hotelleista ja ravintoloista on suljettuina, ja saimmekin katsastettua huoneet vain parista muusta resortista, mutta hintaa oli joko enemmän tai huone umpihomeessa. Kävi siis jo perinteiseen tyyliin niin että täysin randomilla arvottu ensimmäinen majapaikka osoittautuukin alueen parhaaksi; New Beachissa on kuitenkin uima-allas rannalla, oma telkkari, jääkaappi ja lämmin suihku. Uulalaa.
Kaikensorttiset kuuaiheiset bileet ovat tietenkin Thaimaan bilerantojen kuuminta kamaa ja koska täysikuuta eikä edes puolikuuta ollut tällä kertaa saatavilla, mutta oli kuitenkin maanantai ja niinpä naapuriresortin Sound Shack –baarissa pidettiin Black Moon Party, johon tuntuivatkin kokoontuneen kaikki näiden kahden hotellin asiakkaat ja silti jäi vielä tilaa. Katseltiin tulishowta ja arvailtiin muiden matkailijoiden kotimaita parin oluen verran ja painuttiin sitten nukkumaan.
Tänään aamulla heräsin liikaan valoisuuteen ja tajusin että ulkonahan paistaa aurinko ihan täysillä. Eli ei muuta kun uikkarit päälle, rasvaa pintaan ja rantaan, tai oikeammin uima-altaalle rannan viereen. Edellisestä rannalla vietetystä päivästä oli jo liian kauan aikaa ja koko päivä menikin siinä leppoisasti kirjaa lukiessa ja välillä uidessa. Ei tämä mikään autenttinen reppumatkailijan paikka kyllä ole kun altaalla pyörii myös ranskalainen pari häämatkalla ja muutama parikymppisten brittien bilematkaseurue mutta kun yöllä on hintaa saman verran kun Bangkokin turistihulinoiden majatalolla niin ei mitään valittamista.
Thaimaahuomiona on mainittava paikallinen puolihuolimaton tapa kirjoittaa englantia virallisissakin yhteyksissä, esimerkiksi bussiaseman kyltti joka opastaa ”To Plateforms” ja Koh Lantalla nähty puutavaraliikkeen kyltti ”Trade the wood” ja bilemainos huhtikuulta jossa kerrottiin tapahtumassa olevan hyvien drinkkitarjousten lisäksi myös ”Frie Works” ja ”Frie Show”. Kielipoliisia huvittaa, mutta pointti on kuitenkin tullut tähän mennessä aina selväksi. Muuten on sanottava että useaan otteeseen kuullut kertomukset thaimaalaisten ylitsevuotavasta ystävällisyydestä ja jatkuvasta hymyilystä eivät ihan tunnu pitävän paikkaansa, ja vaikka suurin osa kohdatuista paikallisista onkin ollut kohteliasta ja ystävällistä sakkia, eivät kaikki kuitenkaan ihan koko ajan henkari suussa kuljeskele.
Jos huomenna paistaa niin päivä kulunee hyvin samanlaisissa merkeissä kuin tänäänkin, ja jos taas on pilvistä niin tuskinpa me siinäkään tapauksessa tehdään mitään kummallista. Ehkä joku päivä käydään katsomassa Lanta Town, eli vanha kaupunki ennen kuin vaihdetaan saarta.
Niin ja ruoka täällä on muuten tosi hyvää.
-Inni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti