Torstaina lähdettiin siis yllättävän nopeasti kuluneen viikon jälkeen San Franciscosta ja hypättiin Virgin American kyytiin kohti New Yorkia. En oikein tiedä mitä tapahtui, mutta vaikka oltiin tapamme mukaan lähes ensimmäisten joukossa chekkaamassa sisään lennolle, päädyttiin kuitenkin kahdelle erilliselle keskipaikalle istumaan. Ja lisäksi leffoista ja tarjoilusta olisi joutunut maksamaan ekstraa, mokomakin halpalento. Mutta halvin oli tietysti paras ja päästiin perille katsellen maailman huonointa telkkaria, Real Housewives of New Yorkia, jossa laitetaan samaan kohtaukseen puoli tusinaa keski-ikäistä naista ja katsotaan kuka kimittää äänekkäimmin. Siis aivan käsittämätöntä sontaa, mutta vaihtoehtona oli Jersey Shore, eli kusessa oltiin joka tapauksessa.
John F. Kennedyn kentältä siirryttiin suhteellisen sujuvasti metrolla Brooklynin Dumboon Mikon ja Erinin luo, jotka olivat luvanneet majoittaa meidät muutamaksi yöksi. Ja vaikka ilma Nykissä oli yllättävän hyytävä ja luntakin nähtiin matkalla, oli kyllä vaihteeksi luksusta saapua oikeiden ihmisten oikeaan, kauniiseen ja lämpimään kotiin jossa ei hiihtele randomtyyppejä pitkin käytäviä ja sitä rataa. Ja kun saimme saman tien vielä käteen lasit punaviiniä, oli ensimmäinen New York- ilta täydellinen. Väsymys iski kuitenkin jo melko nopeasti ja vetäydyttiin ajoissa nukkumaan olkkarin nurkkaan viritettyyn patja- ja peittokasaan.
Ensimmäinen kokonainen päivä New Yorkissa valkeni aurinkoisena mutta kylmänä, ja mihinpä sitä muualle olisi suunnattukaan kuin New Jerseyyn. Tämä herätti jonkun verran hilpeyttä, mutta olimme suunnitelleet heti kärkeen outlet-shoppailupäivän, ei kaikkein vähiten siksi että lämpötila oli siellä nollan tuntumassa ja meillä ei edelleenkään ollut mitenkään liikaa varusteita talviseen ilmastoon.
Saatiin vielä sopivasti Mikolta ja Eriniltä kyyti Port Authorityn bussiasemalle ja päästiin saman tien hyppäämään bussiin, jonka määränpäänä oli jo edelliseltä Nykin reissultamme tuttu Jersey Gardens -ostari ja päätepysäkkinä Ikea. Varsinainen ostoslinja siis.
Jerseyn shoppailuparatiisissa menikin sitten koko päivä, mutta mukaan tarttui vain muutamia tarpeellisia juttuja, pari t-paitaa, villatakki ja Tompalle kunnollinen lämmin takki. Rajallinen budjetti ja uusi ”en osta mitään mikä on vähän sinnepäin” -filosofia pitivät ostosten määrän järkevänä ja nyt mahdollisuus toiseenkin shoppailupäivään on vielä olemassa. Jei sille.
Paluumatkaan kuluikin sitten tuplasti kauemmin ruuhkien vuoksi, ja perillä Dumbossa meitä odoteltiin jo ruoan kanssa. Ylellisyyttä kerrakseen. Herkullisen aterian jälkeen suunnattiin sitten Manhattanille Trailer Park -nimiseen baariin, jota isännille oli suositeltu kysyttäessä mikä olisi paras baari jos haluaa löytää halpaa kaljaa ja karvaisia naisia. Paikka oli sisustettu viimeistä yksityiskohtaa myöten periamerikkalaiseksi asuntovaunuasumukseksi, eli tuolit olivat kokoontaitettavaa piknik-mallia ja olut tarjoiltiin konstailematta suoraan tölkistä. Naisten karvaisuus jäi epäselväksi.
Seuraavana aamupäivänä oli vuorossa isäntäväen lauantaiperinne, East Villagen venäläis-turkkilainen sauna, jonne halusimme toki ehdottomasti mukaan. Kyseessä on jo 1800-luvun lopulta new yorkilaisia lämmittänyt kellarilaitos, jossa oli tarjolla viisi erilaista saunaa, kylmävesiallas ja erilaisia hierontoja ja hoitoja, joista yksi oli hyvinkin tutun oloinen lehtipuun oksilla mäiskiminen.
Jätettiin karvaisten boristen käsittelyt tällä kertaa väliin ja tyydyttiin kiertelemään saunat muutamaan kertaan läpi. Erityinen suosikki oli redwood sauna, joka oli varustettu ihan supisuomalaisella kiukaalla, vaikka löylyn puute ja melko vaatimaton lämpötila aiheuttivat kuitenkin pettymyksen. Jäävesiallas oli onneksi hieman rikki ja vesi ei ollut ihan jäistä, vaan sellaista keväisen Saimaan tasoista, eli siellä pystyi jopa vähän uimaan.
Totaalisen puhdistuneina (mikä siinä onkin että pelkässä suihkussa ei vaan tunnu puhdistuvan yhtä perinpohjaisesti?) jatkoimme muutaman korttelin päähän brunssille. Itäblokin teema jatkui täälläkin, sillä ravintola tunnettiin erinomaisista ukrainalaisista erikoisuuksistaan, ja jouduimmekin odottelemaan nälissämme pöytää parikymmentä minuuttia sillä koko naapurusto tuntui olevan samassa paikassa samaan aikaan.
Brunssiherkuttelun ja usean santsikupin jälkeen jatkoimme roikkumista mukana Mikon ja Erinin lauantairutiineissa, ja vuorossa olivat ruokaostokset seuraavaa viikkoa varten. Whole Foods -supermarketti sai oman keittiön ja ruoanlaiton kaipuun nousemaan taas huippuunsa, kun koko paikka oli täynnä huolellisesti esille laitettuja luomuvihanneksia ja muuta vastaavaa. Onneksi päästiin kuitenkin vähän toteuttamaan sisäisiä kokkikolmosiamme kun lupauduttiin ottamaan vastuullemme lauantai-illan menu, eli rullaamaan sushia koko porukalle.
Raahattiin ruokaostokset kämpille ja koska runsaan brunssin jälkeen ei vielä ollut nälkä, oli tietysti mainio aika päiväunille. Illemmalla keiteltiin sitten riisiä ja valmistettiin valtava määrä sushia, jonka mausteeksi ostettu wasabi oli kaikkien mielestä ehdottomasti vahvinta tavaraa mitä oltiin koskaan maistettu. Illallinen nautittiin siis melko pitkälti vedet silmissä, mutta hyvin saatiin silti tuhottua lähes koko pöydällinen sushia valkkarin ja saken kera. Kaiken kaikkiaan aika täydellinen lauantaipäivä.
Sunnuntaille ei oltu suunniteltu mitään ohjelmaa, mutta aurinkoinen ilma houkutteli tietysti ulos. Isäntäväellä oli jotain työjuttuja hoidettavana, ja me päätettiin ainakin käydä hakemassa etukäteen varatut bussiliput Bostoniin jo valmiiksi ja muutenkin kävellä pitkin New Yorkia. Suunnattiin siis Dumbosta Brooklyn Bridgelle ja kohti Manhattania.
Sillalla oli tietysti sunnuntain kunniaksi muutama muukin turisti, ja heidän lisäkseen vielä paikalliset lenkkeilijät jotka sahaavat siltaa päästä päähän, mutta hyvin siitä mahtui luovimaan toiseen päähän. Käytiin katsomassa miltä World Trade Centerin paikalla on tapahtunut (ei mitään) ja jatkettiin ylöspäin ilman sen tarkempaa suuntaa. Pyörittiin jonkin aikaa Greenwich Villagessa hipsterien ja turistien seassa ja muisteltiin missä oltiin silloin edellisellä kerralla kolmisen vuotta sitten.
Madison Square Gardenin kohdalla käytiin nappaamassa liput ensi viikon Rangers-Bruins -peliin, eli tulevassa ohjelmistossa on luvassa myös NHL-jännitystä hattuhyllypaikoilla. Piipahdettiin myös Nykin vastineessa Verkkokaupalle, eli täyteen pakatussa tekniikkakeidas B&H:ssa, jossa kävimme tutkimassa kameroita. Uuden kameran hankinta on alkanut kiinnostaa, mutta koska kauppa oli niin täynnä porukkaa ja osaa masiinoista ei saatu edes päälle, päätettiin tutustua asiaan hieman myöhemmin ja toivottavasti väljemmässä ympäristössä.
Viimeisenä etappinen ennen paluuta takaisin Brooklyniin käytiin tosiaan hakemassa ne bussiliput jotka saatiin hyvinkin näppärästi printattua jonottamatta suoraan automaatista. Nyt oli kaikki valmiina seuraavan aamun Bostoniin lähtöä varten, ja palattiin kämpille metrolla.
Päivällistä varten Mikko oli varannut meille pöydän Schillers-nimisestä ranskalaishenkisestä ravintolasta, jossa erityisesti osterit olivat kuulemma suurinta herkkua. Hyvää oli, ja jatkettiin iltaa vielä parin drinkin parissa Fat Baby -baarissa, josta palattiin kuitenkin ihan ihmisten aikaan takasin kotipesään.
Maanantaiaamuna olo ei ollut ihan vahvin, itselläni oli edelleen jo muutaman päivän jatkunut yskä ja kurkkukipu ja Tompalla mystinen kipeä olo, mutta sisukkaasti lähdimme kuitenkin kohti Uutta Englantia. Bussimatka Greyhoundin classic-mallisessa bussissa (ei siis nettiä eikä leffoja) sujui melko kivuttomasti nuokkuen ja saavuimme tänne Bostoniin kolmen maissa iltapäivällä.
South stationilta hostellille päästäkseen piti ohjeiden mukaan kulkea parilla eri metrolla ja koska meillä ei ollut minkäänlaista karttaa, päätimme noudattaa ohjetta pilkuntarkasti. Harvard Avenuen pysäkiltä saimme itsemme ihan ensimmäisellä yrittämällä oikeaan suuntaan ja Farrington Inn löytyi asuintalojen keskeltä, eikä sitä erottanut muista muu kuin pieni lappu ovikellon vieressä jossa luki ”reception”.
Yli sata vuotta vanha talo on muutettu hostelliksi, ja huoneet aulasta alkaen on sisutettu alkuperäiseen tyyliin. Yhdessä nurkassa on jopa urkuharmooni. Oltiin säästeliäinä varattu dormipaikat neljän hengen huoneesta, ja huone näyttikin ihan hyvältä, ihan oikeat runkopatjasängyt, ei kerrospunkkia ja niin poispäin. Kunnes jotain ruskeaa vilahti silmänurkassa. Respaheppu totesi sen olevan hiiri, jotka kuulemma tähän aikaan vuodesta hiippailevat aina sisätiloihin. Yöks.
Olin siinä sitten sen verran kuvottunut otuksesta, että heppu tarjosi meille heti huoneen vaihtoa, kysyi haluammeko toiseen dormiin vai kahden hengen huoneeseen. Ja kun hintaan ei ollut tulossa muutoksia, valittiin tietysti oma huone, jossa on lisäksi telkkari ja oma pikkukeittonurkkaus. Ja tuplaikkunat, uskokaa tai älkää. Varmaan täälläkin voi vilistää joku hiiri nurkissa, mutta kyllähän yllättäen saatu parempi huone lämmitti mieltä.
Loppupäivä päätettiin viettää peittojen alla, eli nopeasti vain take-out -ruokaa ja telkkarin ääreen koko illaksi ja ajoissa nukkumaan. Huomenna sitten katsomaan miltä Boston näyttää ja ovatko kaikki täällä punatukkaisia ja nimeltään O’Connell tai jotain sinnepäin.
-Inni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti