Varoitus: Tämäkin blogikirjoitus sisältää valitusta säästä.
Lauantaina poistuttiin tosiaan Brisbanesta ja lähdettiin valumaan kohti etelää. Sydneyyn oli matkaa noin tuhat kilometriä ja aikaa viikon verran, eli hyvät mahdollisuudet poiketa vielä luonnonpuistoihin ja rannoille jos vain säät antaisivat siihen mahdollisuuden. Toistaiseksi näin ei ole käynyt.
Bongattiin kartalta suurin piirtein reitille sijoittunut Dorrigon luonnonpuisto jossa oli opaskirjan mukaan luvassa useiden vaellusreittien lisäksi mahtava skywalk, eli puiden latvojen tasalla oleva laiturin tapainen rakennelma, josta voisi ihailla näkymää alas sademetsään ja kuvitella olevansa vapaa kuin taivaan lintu. Onhan noita vastaavia ”treetop walkeja” ollut tarjolla useammissakin paikoissa matkan varrella mutta tämä olisi vielä ihan ilmaista lystiä eikä mikään teemapuisto. Eli sinne siis.
Dorrigon kylä oli lähemmäs kilometrin korkeudessa ja pilvet roikkuivat arviolta noin 300 metrin kohdalla eli loppumatka mentiin ihan miniminäkyvyydellä puoliksi sortuneita teitä ja toivottiin kovaa että ilma kirkastuisi mahdollisimman pian. Onneksi täällä kuitenkin puolikkaat tiet ja muut liikennehasardit on merkattu kunnolla, en oikein edes uskalla ajatella kuinka monta autoa olisi samanlaisissa oloissa pudonnut tieltä jossain Filippiineillä tahi Vietnamissa.
Perille päästiin ilman ongelmia ja olisihan se Skywalk varmasti ollut vaikuttava, mutta kun eteenpäin näki juuri ja juuri muutaman metrin niin allekirjoittanuttakaan ei ollenkaan hirvittänyt korkeuksissa. Samaan aikaan paikalla ollut aussiheppu vakuutteli meille että oikeasti näkymät sekä alas metsään että eteenpäin vuorille ovat spektaakkelimaiset. Siihen ei voinut kuin todeta: ”I can only imagine.” Ikuisina optimisteina, ja sen takia kun ei ollut mihinkään vielä kiire, päätimme jäädä alueelle yöksi ja kokeilla onneamme sekä näköalojen että bushwalkin suhteen vielä seuraavana aamuna.
Iltapäivä ja ilta menivätkin jälleen kaatosateessa Swarloksessa lukemiseen ja ympäri kylää säntäilyyn kaasupullon täytön perässä (onneksi löytyi, ja vielä halvalla). Sadetta piisasi vielä koko yön ajan ja kun aamulla ei nähnyt edes parkkipaikan toiseen päähän, oli päätös selvä: pois täältä. Olisihan sinne metsään voinut mennä sateessa tallustelemaan mutta tuskin se niin mahtavaa olisi ollut, ja jos kastelisimme ehdoin tahdoin pari vaatekertaa ja lenkkarit, eivät ne varmasti kuivuisi näissä oloissa ennen maasta poistumista. Eli takaisin alaspäin.
Fiilikset vaihtelivat epäuskoisesta huvittuneeseen ja ärsyyntyneestä vihaiseen kun alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa siltä että koko viikko mennään sateessa kohti Sydneyä. Onneksi tulvat eivät sentään ole ehtineet ihan tänne asti vaikka alkavatkin olla jo Brisbanessa ajankohtaisia. Katseltiin karttaa ja päädyttiin ottamaan seuraavaksi etapiksi mielikuvituksellisesti nimetty Newcastlen kaupunki (ihan lähellä myös Toronto ja Liverpool), jossa luvassa olisi mahdollisesti surffikelpoisia rantoja ja muutenkin paikka on noin Helsingin kokoinen eli toivottiin että luvassa olisi myös jotain sadepäivän tekemistä.
Ensin oli kuitenkin korjattava akuutti nettivajaus, maksettava pari laskua ja postattava edellinen blogikirjoitus, eli suunnattiin etsimään nettiyhteyttä hieman moottoritielta sivuun, Port Macquarien kaupunkiin. Paikka oli selvästi suosittu kesänviettokohde ja jopa parkkipaikan löytäminen osoittautui haasteelliseksi. Lisäksi vielä lounas oli pahaa eikä netti toiminut, niin alkoi olla molemmilla mitta niin täynnä että oltiin yksissä tuumin valmiita julistamaan Australia Saksan tavoin ”paskaksi maaksi”. Mikään kun ei saa aikaan niin suurta raivoa kun toimimaton tekniikka.
Pelastus saapui kuitenkin seuraavassa kaupungissa, Tareessa, jonne poikkesimme alun perin vain ruokakauppaan, mutta kun aluksi täysin uneliaasta kaupungista löytyikin ihan kelvollinen ostari ja sieltä muutamalla taalalla laadukas WiFi-yhteys, alkoi taas mieli nousta ja taas huvittaa oma mökötys tietokoneelle ja kaikelle maailman lanitukselle. Selvästi kiristää hermoja kun ei oikein saa mitään tehtyä sateiden takia. Tareessa hilpeyden nosti kattoon vielä autoliikkeen katolla nököttänyt valtava osteripatsas. Kumpi oli ensin, osteri vai Nissan?
Maukasta kreikkalaista salaattia tanskalaisyyppisellä fetajuustolla (kyllä, näin se täällä myydään) nautittiin levähdyspaikalla heti Tareen osterimetropolin ulkopuolella ja jäätiin saman tien sinne myös yöksi. Kolmesta viiteen yöllä kuuntelin sitten metallin kilkatusta ja ihme pauketta ulkoa kun joku rekkakuski ilmeisesti vaihtoi rengasta. Aluksi kun sitä kuunteli (ennen kuin uskalsi katsoa ikkunasta) pyöri mielessä kaikki mahdollisuudet roskiksia tuhoavasta kengurusta ihmissalakuljetukseen. Olen selvästi lukenut tällä reissulla aivan liian monta dekkaria.
Aamiaisen jälkeen painettiin sitten sen enempää pysähtelemättä tavoitteeseen eli sinne Newcastleen. Rantoja tuntui olevan useampiakin ja niiden välissä Australian suurin hiilisatama, eli vuoron perään kaunista ja rumaa. Ihan ensimmäisenä ajettiin ihan kaupungin itärannalle jossa muutama ihminen yritti surffata epämääräisissä aalloissa Nobby’s Beachilla ja pari muuta jahtasi lokkeja pilvisellä rannalla. Me tyydyimme kävelemään aallonmurtajaa majakalle ja vielä siitä eteenpäin ihan kärkeen asti, missä lokit paiskautuivat aaltoihin kalojen perässä ja valtavat rehtilaivat kääntyivät kohti satamaa. Eikä edes satanut. Loistavaa.
Koska sateen mahdollisuus oli kuitenkin hyvin suuri, päätimme siirtyä keskustaan lounaalle ja tutkimaan hieman kirja- ja muita kauppoja, mutta yllätys oli suuri kun keskustan ykköskävelykadulla, Hunter Street Mallilla, ei ollut juuri ketään eikä mitään. Tai no, saatiin ruokaa (tällä kertaa hyvää), ja kirjakauppa oli, mutta tavarataloja tai niitä yleisimpiä kauppoja ei juurikaan näkynyt. Hyvin omituista, kuitenkin pienemmissäkin kaupungeissa on ollut enemmän shoppailutarjontaa ja muuta elämää.
Läppäri oli mukana kaupungilla ja koska muutakaan ei oikein ollut ohjelmassa, ajateltiin käydä kurkkaamassa meilit kohdalle osuneessa kahvilassa joka mainosti suurella kyltillä langatonta nettiyhteyttään. Kun saatiin kahvit tilattua, ilmoitti myyjä että suljemme sitten puolen tunnin kuluttua. Siis mitä hittoa, minkälainen nettikahvila sulkee tiistaina kello 15.30?!?!? Jotenkin vielä voisin ymmärtää että joku paikka on auki vain aamiaisen ja lounaan ajan, mutta puoli neljältä. Ja tähän päälle vielä se että yhteys oli aivan luokattoman huono, sai mielipiteen Newcastlesta lipsumaan taas sinne Seppo Räty -osastolle.
Käytiin vielä turisti-infossa selvittelemässä yöpymismahdollisuuksia ja taivasteltiin samalla tätä kolmekolkyt-kahvilaa, kun havaittiin että itse asiassa nythän ei sada yhtään ja aurinko jopa vähän kurkkii pilvien välistä. Tästä innostuneina päätimme jatkaa Newcastlen kierrosta vielä Darby Streetille, jossa oltiin ohi ajaessa bongattu mukavan näköisiä kahviloita ja kauppoja. Ja onneksi mentiin.
Darby Street oli selvästi täkäläinen hipesterikaupunginosa, samaan tyyliin kuin Melbournen rakastettu Fitzroy. Erilaisia kahviloita ja terasseja, pieniä kauppoja (niin vaate kuin lihakin) ja muutenkin mukava meininki. Eli jo toista päivää putkeen aamupäivä meni ärsyyntyneenä ja iltapäivästä alkoi taas näyttää paremmalta. Lienee turha mainita että Darby Streetillä toimi se hiton nettikin sitten ihan moitteettomasti.
Nyt viimeistään tajusi sen minkä oli jo oikeastaan huomannut aiemminkin; monissa Australian kaupungeissa noita ihan suurimpia lukuunottamatta on täysin näivettynyt keskusta jossa periaatteessa parhailla liikepaikoilla myydään viiden taalan akryylivillapaitoja ja vihkoja tukkuhintaan, ja sitten jokin niin sanotusti muodikas katu tai alue joka on aina eniten itselle mieleen. Kaikki ison rahan shoppailu tapahtuu siis valtavissa ostoskeskuksissa joita myöhemmin paljastui tässä Newcastlen ympärilläkin olevan ainakin kolme alle 10 km säteellä. Jotenkin outoa. Ja amerikkalaista.
Joka tapauksessa, Newcastle sai anteeksi ja paljastui oikeastaan ihan hauskaksi kaupungiksi. Miinusta erään nimeltämainitsemattoman kahvilan lisäksi ainoastaan siitä että minkäänlaista Swarlokselle sopivaa yöpymispaikkaa ei tuntunut olevan lähettyvillä, ja akuutissa suihkuntarpeessa saimmekin ajella parikymmentä kilsaa tänne Redheadiin saakka jossa meidät majoitettiin jonnekin epämääräiselle joutomaankaistaleelle huomiseen asti. Noh, suihku toimii ja aionkin kohta lotrata siellä ihan koko rahan edestä.
Sydneyyn ja auton palautukseen vielä pari päivää, eli huomenna kenties vielä takaisin Darby Streetille palloilemaan. Ellei huominen paljastu sateettomaksi jolloin yritetään vielä sinne aaltoihin.
-Inni. (optimisti)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti