Edellisellä pysähdyksellä Mission Beachilla ei sitten juuri muuta tehty kun seurailtiin jättiliskon möyrimistä rantapusikossa ja notkuttiin rannalla ja kunnon trailer trash -tyyliin retkituoleissa Swarlowskyn ulkopuolella. Leirintäalue oli tähän astisista ehdottomasti parhaimmalla paikalla eli aivan rannassa, mutta muuten paikassa ei ollut hurraamista vaikka palvelikin ihan moitteettomasti. Ja tiedoksi että niitä cassowary-lintuja ei olla vielä nähty, mutta silmä kovana seurataan tienlaitoja jos vaikka kävisikin niin hyvä säkä että moinen otus saataisiin vielä bongattua.
Seuraavaksi suunnistettiin sitten kohti Cairnsia ja tämän itärannikon turneen viimeistä etappia ennekuin käännytään takas alaspäin ja kohti Sydneytä. Onneksi joku ehti jo lohduttaa meitä että ei se ole niin kova ajomatka, se kun on alamäkeä. Hehhee. Mutta ollaan me vähän jätetty paluumatkallekin jotain mitä odottaa, ettei mene ihan masentavaksi ajeluksi, esimerkiksi Sunset Sounds -festarit Brisbanessa. Bongattiin kyseinen tapahtuma ihan sattumalta lehdestä ja huomattiin että sehän sattuu juuri sopivasti meidän reitille, kun auton palautus Sydneyyn on vasta 14. päivä tammikuuta. Itse ainakin odotan jo innolla että minkälaista festarointia täälläpäin maailmaa on luvassa, se kyllä vaikuttaa hieman oudolta että festaripäivät ovat keskiviikko ja torstai. Hmm.
Cairns osoittautui suurin piirtein sen kokoiseksi kun olin kuvitellutkin, ja tuntuu olevan pääsääntöisesti lomakohde, ainakin jos autovuokraamojen ja matkamuistokauppojen määrästä voi mitään päätellä. Varsinaista rantaa ei ole, mutta koska ei siellä näillä seuduilla pystyisi uimaankaan, on tännekin rakennettu laguuni eli julkinen uima-allas rannan tuntumaan. Ja tuntuu ainakin näillä helteillä tuntuu olevan hyvinkin suosittu paikka viettää aikaa. Perjantaina saavuimme tosiaan jo puolen päivän aikaan ja kiertelimme jonkin aikaa kaupungilla, mutta hillitön hiki veti meidät pian ostarin ilmastointiin ja melko pian myös majapaikan etsintään. Koska tällaisessa backpacker-keitaassa ei tietenkään pääse kätevästi majoittumaan mihinkään kadunkulmaan, valitsimme lähinnä keskustaa olevan leirintäalueen jossa ystävällinen resparouva etsi meille oikein varta vasten varjoisan paikan. Ystävällistä toimintaa. Lämpötilasta en ole varma, mutta merivesi on 29 asteista eli siitä voinee jotain päätellä. Mutta ei me edelleenkään valiteta, mitä nyt välillä on vähän tukalaa.
Perjantai-ilta muodostuikin aiottua vauhdikkaammaksi kun camping-alueelta pääsi ilmaisella kuljetuksella keskustaan ja perjantai-illan hulinaan. Päädyimme Woolshed-nimiseen juottolaan jossa kaiken pöydillätanssimishauskan lisäksi oli ohjelmassa tanssikilpailuja ja muuta mukavaa. Näihin ei osallistuttu, mutta meno oli kuitenkin sen verran hilpeä että kaiuttimista ilmoille kajahtanut Men at Workin Down Under ja etenkin suomiversion ”Tervetuloa länteen Andrei” muistelu ovat naurattaneet ihan tähän päivään saakka.
Lauantaina olikin vuorossa pitkästä aikaa trooppinen krapula, jonka seurauksena leirintäalueelta ei poistuttu ennen iltaa. Onneksi täällä oli etukäteen hankittua ruokaa ja uima-allas jossa viilennellä oloa päivän mittaan. Alueella on muuten niin paljon saksalaisia että välillä allas on yhtä hapankaalikeittoa kun kymmenkunta eri-ikäistä sakemannia killuu ja läiskytelee menemään, mutta mikäs siinä. Tuntuu vaan hieman heitä itseäänkin ärsyttävän kun maanmiehiä on joka puolella. Niin, ja myös joulupukki tuntuu asuvan täällä Cairns Holiday Parkissa; vanha heppu, valkoinen parta ja punaiset speedot. Eli jos ei tule lahjoja niin johtuneen ehkä siitä että pukki on lomalla.
Illalla käytiin vielä keskustassa katsastamassa paljon puhutut iltamarkkinat, jotka harmiksemme koostuivat kuitenkin vain matkamuistosälästä, hierontakojuista ja aasialaisesta ruoasta, joka olisikin ollut parasta antia ellei oltaisi juuri syöty ennen kylille lähtöä. Eli suunta kääntyi melko pian takaisin leiriin kirjojen pariin.
Tänään aamu oli hieman pilvisempi ja yllätykseksi heräsin vasta kahdeksan aikaan normaalin kuuden sijaan. Ja koska fiilis oli huomattavasti edellistä aamua parempi, oli hyvä aika ottaa itseä niskasta kiinni ja järjestää tulevan viikon ja joulun ohjelmaa.
Ihan ensimmäisenä etsittiin kuitenkin kirjavaihto josta käytiin hakemassa pari Jack Reacher -romaania lisää, ovat nimittäin osoittautuneet tämän reissun ehkä suosituimmaksi viihteeksi, ja koluttiin rantakadun ravintoloita joululounasta varten. Olin jotenkin ollut siinä uskossa että joulupäivän lounasta olisi tarjolla useissakin paikoissa, mutta joulupäivä onkin täälläkin se jolloin kaikki on kiinni, joten päädyimme sitten ulkona syömiseen jouluaattona. Eli perjantaina kello kuusi Team Swarley istuu nauttimaan mittavaa seafood-platteriä ja muutenkin viettämään jouluaattoa hyvin epäperinteiseen tyyliin.
Jouluun on kuitenkin vielä viikon verran aikaa ja koska Cairnsin ykkösvetonaulahan on tietysti Suuren Valliriutan läheisyys, oli meidänkin ihan pakko hommata itsemme veneretkelle kohti tuota snorklauksen ihmemaata. Oltiin jo oikeastaan päädytty kaikkein halvimpaan reissuun jolla pääsee riutalle ja takaisin, mutta kun menimme varaamaan reissua leirintäalueen respasta, puhui tiskin takana ollut tyttö niin pitkään ja hartaasti valitsemaamme retkeä vastaa ja muiden puolesta ettei oikein ehtinyt edes ajatella saati saada sanaa väliin. Osasi kieltämättä hommansa ja päädyimme kuitenkin parikymppiä kalliimpaan retkeen jonka pitäisi nyt olla sitten huimasti parempi. Saapa nähdä, mutta ryhmä on pieni ja vene söpö purkkari joten tunnelmaa on odotettavissa hienojen korallinäkymien ohella. Jos vielä lounas on yhtä hyvä kuin Whitsundaysin retkellä niin ei voi mennä vikaan.
Riutalle mennään siis huomenna, ja tiistaista perjantaihin olisi tarkoitus ajella lähialueiden luonnonpuistoihin muutamille bushwalkeille ja katselemaan lisää vesiputouksia. Vielä on myös toiveet korkealla sen cassowary-havainnon kanssa. Jouluksi sitten tosiaan takaisin Cairnsiin ja sen jälkeen nokka kohti etelää.
Kaikkien näiden mittavien järjestelyjen jälkeen ollaankin nautittu uusista jännärikirjoista sopivasti varjossa keskustan laguunilla ja leirintäalueella, joista jälkimmäisen lintuyhteiskunnassa asuu selvästi jonkinlainen ripulipulu joka kakki meidän päälle ei kerran, vaan kolme. Mutta vaikka kirjaimellisesti tulee paskaa niskaan, niin sunnuntai on ollut kuitenkin oikein leppoisa päivä. Peukut pystyyn että huomenna on hyvä sää ja ikimuistoinen reissu luonnonihmeeseen valliriutalle.
-Inni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti