Nyt ollaan sitten siirrytty syvemmälle Laosiin, eli Vang Viengin pikkukaupunkiin.
Tiistaiaamuna päädyttiin sitten siihen että Vientiane, ehdottomasti tähän mennessä uneliain näkemäni pääkaupunki, alkoi olla nähty ja selvitettiin kuinka matka jatkuisi pohjoiseen. Bussiliput sai tuttuun tyyliin ostettua majatalon vastaanotosta ja minivan tuli hakemaan bussiasemalle suoraan ovelta sovittuun aikaan. Sinänsä kätevä ja helppo systeemi, mutta välillä tietysti vähän harmittaa kun tällä tavalla turistit pidetään hyvin tehokkaasti erossa paikallisesta kansasta. Huomaa myös että alkaa olla jo melko tottunut tähän aasialaiseen bussisysteemiin, sillä vaikka tämäkin minibussi pysähtyi vain johonkin epämääräiseen risteykseen eikä varsinaiselle asemalle odottamaan oikeaa autoa, ei herännyt mitään epäilyjä siitä etteikö bussi olisi kuitenkin tulossa. Joka tapauksessa, köröteltiin sataprosenttisesti länsimaalaisessa seurassa paikallisella VIP-bussilla nelisen tuntia 160 kilometrin matkaa mutkaisia ja paikoittain hyvinkin tulvivia teitä pitkin Vang Viengin kaupunkiin jonka suurin nähtävyys tuntui ainakin etukäteen olevan kreisibailaavan brittinuorison määrä.
Kaupungin keskusta koostuu joesta ja tasan kahdesta kadusta ja tajusimmekin nopeasti että karttaa täällä liikkumiseen tuskin tarvitaan. Majapaikka löytyi jo tuttuun tyyliin helposti ja plussana huoneessa on hyvän sängyn lisäksi toimiva telkkari satelliittikanavilla ja mikä uskomattominta, ihan oikea kuuma suihku! Siis ei sellainen englantilaistyylinen seinään kiinnitetty vedenkeitin, vaan kuumaa vettä suoraan hanasta, aivan loistavaa. Illan ohjelmassa olikin sitten vain ruokailua ja kun vielä huomattiin että suurin osa ravintoloista on täynnä löhöilypatjoja ja -tyynyjä ja pyörittää telkkarissa Frendejä päättymättömällä kasetilla, tiedettiin saman tien että täällähän viihtyy hyvin muutaman päivän.
Keskiviikkona kierrettiin koko kylä ympäri useampaankin kertaan ja todettiin useat ennakkokuvitelmamme oikeiksi. Paikka on täynnä turisteja. Turisteista ainakin 70% on brittejä. Briteistä 100% on täällä lomamatkalla ja juhlimassa ankarasti. Ja lähes kaikilla heistä on tubing-paita. Ja pian selvisi meillekin mitä tämä mystinen ”tubing” on. Kaupungin ykkösvetonauloja ovat siis isot traktorin sisäkumit joilla kellutaan jokea pitkin muutaman kilsan matka ja katsellaan vuoristomaisemia ja, mikä joissain tapauksissa varmastikin tärkeämpää, pysähdellään rantabaareihin ilkamoimaan. Varsinainen kaljakellunta siis. Illalla käytiin vielä tutustumassa paikalliseen iltaelämään ja Tomppa osallistui myös huimaan Killer Pool -turnaukseen, jossa viitisentoista osallistujaa nakkaili palloja pusseihin vaihtelevalla menestyksellä. Kaikeksi kummastukseksi illan bileet tuntuivat kuitenkin nuutuvan juuri kun meno alkoi lähteä käyntiin ja kaikki paikat sulkivatkin puolilta öin ja kansa valui yöksi koloihinsa. Tai kenties sitten johonkin jatkoille.
Torstaina sitten nukuttiin pitkään ja päivä kuluikin erittäin rennosti, jotenkin tämä pikkukaupungin hidas ja rento meininki on tehnyt vaikutuksen eikä oikein osaa hötkyillä mihinkään. Aamulla Discovery-kanavan hassuja ohjelmia lyijykynien ja suolakurkkujen valmistuksesta, aamiaislounas, naapurikuppilan löhöpatjoilla katsottu leffa (The Hangover, vaikkei kankkusta ollutkaan), vaeltelua kaupungissa ja päätepisteeseen saapuvien tubing-ajelehtijoiden bongailua, vähän lisää ruokaa jne. Eli todella löysää menoa. Parin äärimmäisen rennon päivän jälkeen alkoi kuitenkin taas tuttuun tyyliin tuntua pikkuhiljaa siltä, niin kuin aina muutaman päivän ei-minkään tekemisen jälkeen, että olisi aika taas aktivoitua ja kehittää jotain ohjelmaa. Siispä tubingiin.
Eli eilen oli vuorossa Vang Viengin kuuluisa jokikellunta. Majatalon respan poika tuntui olevan jopa vähän ihmeissään kun menimme vasta kolmantena päivänämme joelle lillumaan, vaikka aika monet ilmeisesti tulevat kaupunkiin vain ja ainoastaan sitä varten. Eikä siinä mitään vikaa ole, eihän täällä oikeasti ole muutakaan tekemistä. Ensimmäisenä oli vuorossa lyhyt kyyti tuktukilla joen yläjuoksulle josta tubing-reitti alkaa ja matkaan saatiinkin hieman lisäjännitystä kun menopelin toinen eturengas otti ja räjähti kesken matkan. Onneksi kuski sai pidettyä koslan tiellä eikä kupsahdettu ojaan, mutta harmittihan siinä kaikkia kun jouduttiin odottelemaan uutta rengasta vartin verran vaikka kaikki olisivat jo innolla heittäytyneet jokeen.
Rantaan päästiin kuitenkin pian ja heti aloituspisteeltä näkyi mikä oli meininki. Joella oli molemmin puolin lukemattomia baareja joissa jokaisessa oli oma ohittamaton tarjouksensa hyytelöshoteista tai viskiämpäreistä ja lisäksi monissa myös jonkinlainen liukumäki tai liaani jolla paiskautua mutaiseen ja ruskeaan veteen. Kelluttiin vähän matkaa Q-Bariin ja aurinkokin alkoi samalla paistaa ja hyvin nopeasti huomasi mikä tubingin viehätys oli; meno on rentoa kun festareilla, halpoja juomia joenvarsi täynnä ja onhan se renkaassa kelluminen aika hauskaa. Varsinkin kun virta vei sopivaa vauhtia eteenpäin. Niitä jo aiemmin mainittuja brittejä oli täällä tietenkin laumoittain, ja tyttöjen päällä näkikin helposti läpileikkauksen Primarkin ja Dorothy Perkinsin tämän kesän hittituotteista. Matkan varrella poikettiin paikkoihin joissa oli tarjolla niin ritsa-ammuntaa kun beer-pongiakin, sekä biljardia vanhalla pöydällä jossa oli reikiä muuallakin kun pussien kohdalla, ja saavuttiin takaisin kaupunkiin juuri ennen auringonlaskua. Ja kaiken lisäksi vuoristoiset maisemat olivat tosiaan erinomaiset.
Nam Songin mutaisessa vedessä koko päivän rellestettyämme seuraava etappi oli luonnollisesti suihku ja ruokailu jonka jälkeen katsastimme vielä muutaman aiemmin mukavaksi havaitsemamme baarin, vaikka tässä vaiheessa oli jo selvää että täällä parhaat bileet tanssitaan päivällä tubing-reitin varrella.
Tänään onkin vietetty suurin osa päivästä viereisessä Sakura Cafessa (jossa olemme viettäneet yhteensä varmasti lähes yhtä paljon aikaa kun huoneessamme) syöden, loikoillen ja katsoen leffaa. Huomiseksi aamuksi olemme kuitenkin ostaneet bussiliput pois täältä, alkaa taas olla aika vaihtaa paikkaa. Seuraavana siis vuorossa Luang Prabang, joka on Unescon maailmanperintökohdetta koko kaupunki, eli odotettavasti varsinainen kulttuuripläjäys. Ennen sitä vielä viimeinen illallinen Frendejä katsoen, eli ihan kuin kotona, kunhan saan Tompan irrotettua telkkarista ja Valioliigan ekasta kierroksesta.
-Inni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti