Not. Tai siis jos pysäyttämisellä tarkoitetaan kirjaimellisesti sitä että muuten suhteellisen aktiivisessa kaupungissa pysähtyy kaikki elämä, niin sitten joo. Olimme kuitenkin olleet siinä valheellisessa käsityksessä että luvassa olisi joku paikallinen vapun tyyppinen keväthulina, onhan joka paikassa erikseen mainittu että alkoholijuomien nauttiminen kaduilla on kiellettyä kaikkina päivinä paitsi silloin kun kisataan Melbourne Cup tai formulakisat.
Tiistai oli siis yleinen vapaapäivä ja hostellin hollantilaispopulaatio päättikin juhlistaa arkivapaan aattoa soittamalla aivan käsittämättömän huonoa pumppausta aamuneljään saakka. Kyllä otti päähän. Onneksi olivat aamusta kalpeana hiljaa ja nolona. Kjäh. Itse lähdimme reippaina kohti keskustaa olettaen että kaupungin keskusaukiolla, Federation Squarella, olisi jo käynnissä melkoiset karnevaalit hevoskisojen myötä. No ei ollut. Tihkusateinen keskusta oli puolen päivän aikoihin lähes tyhjillään, ja mäkkäriä ja matkamuistokauppaa lukuun ottamatta kaikki tuntui olevan kiinni. Turisti-infosta sain sitten viimein selville että oikeastaan kaikki äksöni olisi päivän aikana itse laukkaradalla (jonne liput oli tietenkin myyty loppuun jo aikoja sitten) ja keskusta elävöityisi vasta illemmalla viimeisen juoksun jälkeen kun humaltunut mutta hienosti pukeutunut kisakansa valuisi takaisin keskustan baareihin.
Päivän aikana jolkoteltiin useampi hevoskisa joista porukka sitten löi kukkakoristeet päässä vetoa kuin viimeistä päivää. Päivän päälähtö, itse Melbourne Cup siis, alkoi kolmelta ja siihen mennessä Federation Squarellekin oli kokoontunut yllättävän paljon porukkaa katsomaan kisaa screenilta. Oma suosikkini Harris Tweed ei hyvästä alusta huolimatta voittanut, vaan ykköseksi kiri polle nimeltä Americain, josta kuulin useammankin kommentoivat että ”enhän minä nyt rahojani sen nimiselle hevoselle laittaisi”. Kisat osoittautuivat siis hieman pettymykseksi, vaikka rehellisyyden nimissä on sanottava että ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa mikä kaakki siellä juoksee lujimpaa, mutta myöskään mitään iloista karnevaalia hommaan ei liittynyt. Höh.
Tiistain ilta kului leppoisasti hostellin yhteistiloissa, jossa maisteltiin Adelaiden hostellinpitäjän lahjoittamaa väliviiniä (ei ihan punkkua mutta ei ihan rosetakaan) ja katsottiin Flight of the Conchordsia lähes yhteen saakka, kun viimeinenkin päivän hevoskisoissa viettänyt irkku sammui sohvalle.
Seuraavana aamuna suurin osa ”normaalista” hostellijengistä suuntasi jälleen joko töihin tai työnhakuun, meidän jäädessä suorittamaan aamutoimia ilman kiirettä mihinkään. Ollaan jouduttu jo varmaan parikymmentä kertaa selittämään että ”ei, me ei olla aktiivisesti etsimässä töitä, ollaan vaan reissulla ja asutaan siksi hostelleissa että jäisi rahaa muihin juttuihin”. Mitään sen suurempaa ohjelmaa ei oltu päivälle suunniteltu, ja kun sääkin oli taas tuttuun tyyliin niin epävakainen että puistopiknikki oli jätettävä jälleen kerran pois laskuista, päädyimme päättömään vaelteluun Fitzroyn ja Collingwoodin kulmilla. Hostellin omistaja on kaikkien muiden omituisuuksiensa lisäksi sen verran anarkisti että kehotti meitä livahtamaan Melbourne Museumiin maksamatta, sillä hänen mukaansa museon kahvilasta on täysin vapaa kulku itse museoon, ilman mitään lipunmyyntiä.
Normaalissa elämässä moinen kansalaistottelemattomuus kahdeksan taalan tähden olisi tuntunut hieman tyhmältä, mutta sateinen keli ja muun tekemisen puute ajoivat jännittävään sujahtamiseen dinosaurusten luiden sekaan. Kierreltiin museon eka kerros joka oli oikeastaan aika mielenkiintoinen, esillä oli valtava valaan luuranko (vaikka kyse oli kuulemma melko pienestä yksilöstä), useita dinoja, valtava täytetty turska ja muita säilöttyjä eläimiä joka puolelta maailmaa. Kaikki oli laitettu esille opettavaiseen Heureka-tyyliin, ja siellä mekin sitten tutkittiin luonnon ihmeitä muiden lasten seassa. Museossa vierähti yllättäen melkein pari tuntia ja nälkähän siinä tuli. Ja museon kaupassa myytiin omituisimpia pehmoleluja mitä oon koskaan nähny, nimittäin eri bakteerien muotoisia pehmoja. Kumpi olis söpömpi, herpes vai e-coli?
Koska mitään syytä keskustaan lähtemiseen ei oikeastaan ollut, päädyttiin myöhäiselle lounaalle Souvlaki Kingiin. Australiassa, tai ainakin täällä Victorian osavaltion alueella, on selvästi huomattava tänne kulkeutunut kreikkalaisyhteisö ja sen seurauksena joka puolella myydään souvlakia lounaaksi ja pikaruoaksi, ja pakkohan se oli ottaa selvää mitä moinen tuutti pitää sisällään. Ja oli muuten herkkua, pitaleivän tyyppinen rieska jonka sisällä oli tsatsikia, falafelia ja salaattia. Musta tuli saman tien fani. Olin ihan unohtanut kuinka hyviä kreikkalaiset ruoat on.
Illalla tehtiin taas tehokkaasti ei-mitään ja vetäydyttiin suht ajoissa nukkumaan. Ollaan tosiaan päätetty ottaa tää viikko melko iisisti, tasoitella hieman budjettia viime viikon autoreissun jäljiltä ja ylipäätään päästä vähän takaisin siihen Aasiassa vallinneeseen rennosti ottamiseen. Jotenkin kaupunkiympäristö on saanut pinnalle pieniä suorituspaineita ja kiireen tuntua, vaikka asia on just päinvastoin, meillä ei oo tällä hetkellä hätä mennä mihinkään.
Hostellilla hilluminen on myöskin tuonut esiin hyvinkin stereotyyppisiä havaintoja muista kansallisuuksista, jotka häiritsevän usein pitävät paikkansa. Epäkorrekteihin havaintoihin kuuluvat muun muassa seuraavat:
- Saksalaiset syövät kaikki nutellaa leivän päällä.
- Kaikki ranskalaiset tytöt polttaa tupakkaa.
- Hollantilaiset ovat sosiaalisia ja melko normaaleja, mutta kaikilla miehillä on oudot kopukkakengät (kaipuu puukenkiin?) ja epänormaali viehtymys teknoon.
- Kaikilla japanilaisilla ja korealaisilla on käsittämättömän suuret läppärit. Ja iPhone.
- Ruotsalaiset ovat tyylikkäitä mutta aina hieman varuillaan suomalaisia kohtaan (ilmeisesti pelkäävät että ymmärrän heidän salakielensä).
- Jenkit ovat lähes kaikki Kaliforniasta. Ja nimenomaan Kaliforniasta. Ei USA:sta.
- Ja jokseenkin häiriintyneestä geenipoolista kertoo varmastikin se että skotit ja irkut ovat yleensä aika nättejä/komeita, mutta englantilaiset hieman outoja hevosnaamoja.
Meillähän on tietty varaa arvostella.
Tämän illan ohjelmassa on vaihteeksi kulttuurielämys paikallisessa elokuva-arkistossa tai vastaavassa, dokumentti koomikko Bill Hicksin elämästä ja teoista. Nyt sinne.
---
Takaisin hostellilla, ja voin kyllä lämpimästi suositella kyseistä dokkaria American: The Bill Hicks Story oikeastaan kenelle vaan. Itselläni ei ollut oikeastaan mitään käsitystä koko hepusta, nimi vain kuulosti tutulta, mutta leffa oli toteutettu jännästi liittämällä vanhoja valokuvia liikkuvaan kuvaan ja kertojina toimivat Billin sisarukset ja ystävät. Ja erikoisen toteutuksen ja hauskojen stand-up vitsien lisäksi pätkä tarjosi mielenkiintoista ajankuvaa kahdeksan- ja yhdeksänkymmentälukujen vaihteesta, jolloin useat poliittiset aiheet olivat Yhdysvalloissa vielä liian vakavia, mutta Euroopassa yleisö osasi arvostaa yhteiskuntakritiikkiä aivan eri tavalla.
Eipä tässä oikeastaan muuta sanottavaa viime päivistä olekaan, tosiaan hirveästi ei ole mitään suoritettu sen jälkeen kun tultiin maanantaina autoretkeltä. Malarialääkekuuri loppui tiistaina, eli näyttäisi siltä että vältyttiin siltä, jei. Alkoikin olla jo vaikeaa muistaa ottaa niitä nappeja joka päivä, mietittiin vaan että näinköhän sitä nyt saa flunssan kun ei oo koko ajan antibioottikuuri päällä. Toivottavasti ei.
Hevoskisat jatkuu vielä lauantaihin asti vaikka pääravit olivatkin jo tiistaina, eli kaupunki toimii onneksi jo normaaliin tahtiin. Aiotaan jatkaa rentoa hengailua vielä loppuviikko Hetin saapumiseen saakka, jolloin päästään taas nähtävyyksien kimppuun uudella innolla. Toivottavasti ilmatkin paranisivat siihen mennessä.
- Inni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti