Sydneyssä ollaan.
Viime viikko vietettiin siis katsellen jälleen Melbournen nähtävyyksiä, mutta tällä kertaa uusin silmin (eli Hetin). Tiistai ja keskiviikko käytettiin niihin kaikkein ilmiselvimpiin, eli käytiin katsomassa pingviinejä joita ei näkynyt ja ajeltiin ympyrää City Circle -ilmaisratikalla.
Keskiviikkona ilma oli Melbournelle tyypilliseen tyyliin vaihtunut totaalisesti sen verran harmaaksi että päätettiin jättää suunniteltu puistopäivä toiseen kertaan, ja käytettiin koko päivä meidän suosikkialueilla Fitzroyssa ja Collingwoodissa hipsteröintiin. Palloiltiin pitkin katuja ja tutkittiin kauppoja ja näyteikkunoita sekä tietysti syötiin ja juotiin kahvia. Vaikka kyseinen kaupunginosa on tosiaan tyylikkäitä putiikkeja pullollaan, osattiin toki poiketa myös siihen Europe House -tyyliseen varastomyymälään josta hankittiin mahtavat tiimihatut camperreissua varten. Tulette varmasti näkemään näitä upeita päähineitä jatkossa kyllästymiseen saakka.
Torstaina vuodenaika tuntuikin olevan aivan toinen eli aurinko paistoi täysillä ja otettiin suunta kohti kuninkaallista kasvitieteellistä puutarhaa, jota oli kovasti kehuttu ja jossa mekään ei alkuajan kylmien ilmojen takia oltu vielä käyty. Käveltiin joenrantaa pitkin ja ihmeteltiin samalla kaupungin intoa rakentaa oma urheiluareena lähestulkoon joka lajille, joen toisella puolella kohosi nimittäin varmaan toistakymmentä stadionia eri tarkoituksiin. Puutarha kattoi koko suuren puiston toisen päädyn ja olikin täynnä jos jonkinlaista bambunversoa ja ruusutarhaa, ja outoja lintuja. Muutama tunti vierähti siis mukavasti nurmikolla makaillessa, lukiessa ja pohtiessa missä opossumit luuraavat päiväsaikaan.
Rankan makoilurupeaman jälkeen iski tietenkin nälkä ja koska puiston hyötykasvien syöminen ei ehkä olisi ollut kovin suotavaa, jatkettiin matkaa takaisin kohti keskustaa ja vanhaa tuttua makkarapötkösushia. Nurmikolla vietetyn lounaan jälkeen totesimme että nyt olisi täydellinen hetki ja sää esitellä Hetillekin vanha suosikki, Curtin Housen Rooftop-baari, joka oli kuitenkin sen verran täynnä after work -porukkaa, että päädyimme täälläkin aluksi nurmikolle eli koko kattoa peittävälle tekonurtsille istuskelemaan. Pian vapautui pöytäkin, ja seurasimme mielenkiinnolla sekä ihmisten pukeutumista, että viereisen pöydän tytön sormusshowta. Oli varmaan melko hiljattain kihlautunut kun otti aurinkorasvaa levittääkseen valtavan timantin pois sormesta, laittoi sen syliinsä ja unohti laittaa takaisin. Jonkin aikaa meni kunnes tajusi helyn kadonneen ja sitä seurannut paniikki varmisti meillekin että kyseessä oli varmastikin aito jalokivi. Onneksi löytyi Tompan avustuksella tekonurmikon seasta.
Illalla käytiin vielä hostellin alakerran Ubarissa tarkistamassa avoimen mikrofonin illan tarjonta, mutta koska mitään erityisen innostavaa ei ollut esillä, poikkesimme vielä kulman taakse Bertha Browniin jossa illan yhtye soitti Aristokatit-henkistä jatsintynkää ja rummutuksesta huolehti ajoittain steppaaja. Ja sehän meitä vanhoja steppihirmuja viehätti. Ilta ei kuitenkaan venynyt kovin myöhään ja takaisin hostellille palattiin suht ajoissa.
Perjantaina alkoikin taas kerran veri vetää sinne kirjastoon, eli käytiin lanittamassa hostellivaraus sunnuntaiksi Sydneyyn ja muutama muu hoitamista vaatinut asia. Lounas nautittiin edellisenä päivänä bongatusta Grill’d-ravintolasta, jonka erikoisuus oli healthy burger, ja olivat kyllä erityisen herkullisia, hyvistä ja tuoreista aineista tilatessa rakennettuja hampurilaisia. Varmasti terveellisiä. Ja plussaa toki vielä tyylikkäästä sisustuksesta ja Movember-teemasta.
Marraskuista perjantai-iltaa kuuluu toki perinteiden mukaan viettää pikkujouluissa, ja illansuussa suunnattiinkin South Yarraan Helenan ja Jannen luo illanviettoon joka ristittiin heti kättelyssä pikkujouluiksi, eikä vähiten siksi että naposteltaviksi valmistetut vihannesnyytit näyttivät aivan joulutortuilta. Aika kului mukavasti torttujen ja tuunattujen mojitojen parissa kunnes suunnistimme kohti Chapel Streetiä ja sen paljon puhuttuja baareja. Olikin oikeastaan jo korkea aika nähdä tämä paljon puhuttu Chapel Street, jossa monet Collingwoodinkin hostellin asukit kävivät kreisibailaamassa, vaikka omasta mielestäni missään sikäläisessä kuppilassa ei todellakaan ollut valittamista. Mutta ei ollut mitään huonoa tässäkään kadussa, hypeltiin baarista toiseen sulkemisaikaan saakka ja vaikka kaikkiin ei sisään päästykään tyylittömien flipflopien takia, oli pikkujouluilta sateesta huolimatta mukava ja keksittiin useampikin bisnesidea yritykselle jonka pikkujouluja vietettiin.
Lauantaiaamuna alkoi sitten sataa eikä sade näyttänyt loppunut koko päivänä, eli viimeinen päivä Melbournessa tuntui menevän vain kaupasta toiseen vaelteluun ja jälleen kerran siihen kirjastossa tietsarointiin. Tavaratalo Myerin jouluparaati tarjosi jonkin verran viihdykettä, joskin luovutettiin sateessa seisoskelussa juuri ennen kuin itse pukki saapui paikalle. No, ehdittiin nähdä kaikki muut tärkeät jouluhahmot kuten Batman, Jogi-karhu ja sambakulkue (miksi aina sambaa?).
Kun päivä tuntui sateen takia lipsuvan täysin harakoille, päätettiin Hetin kanssa uhmata säätä ja kipittää Yarra-joen sillan toiselle puolelle Rock Chicks -näyttelyyn jonka aiheena olivat nimensä mukaisesti naiset australialaisessa musiikissa. Kun saavuimme paikalle oli lavalla joku paikallinen rock chick pitämässä puhetta ja esittämässä jotain biisiään, eli saatiin vielä minikeikka kaupan päälle. Myöhemmin paljastui että kyseinen artisti oli tasmanialainen Monique Brumby, jonka suuria faneja museon henkilökunta tuntui olevan. Itse näyttelyyn oli kerätty julisteita, levyjä, soittimia ja esiintymisasuja vuosien varrelta. Oli rokkimessun nunna Sister Janet, jodlaava kansansuosikki 1970-luvulta, useampi nainen ja kitara -artisti ja tietty Kylie.
Pienehkö rokkinäyttely oli kuitenkin nopeasti nähty, ja jatkoimme kulttuuri-iltapäivää vielä viereisessä National Gallery of Victoriassa, jossa katselimme läpi useammankin näyttelyn, ainakin valokuvat kaupunkirakentamisen hienoudesta, pitsinäyttelyn, sekä lasi- ja huonekaludesignin osaston jossa noin puolet esineistä oli Suomesta. Jei. Viimeinen etappi oli luonnollisesti museokauppa, jossa oli tuttuun museokauppatyyliin myös kaikkea muuta kivaa sälää kuin pelkät perinteiset julisteet ja postikortit. Mukana myös Klop-peli, joka tunnetaan meilläpäin nimellä Mölkky. Tässä kohtaa nousi Suomiylpeys huippuunsa. Tuplajei.
Iltapäivästä sitten ruokaa, kamat säilöstä hostellilta ja asemalle odottelemaan Greyhoundin yöbussia Sydneyyn. Bussimatka sujui melko kivuttomasti, pidettiin ensin Hetille diashowta meidän matkakuvista ja sen jälkeen alkoikin koko yön kestänyt torkkuminen jota jatkui perille saakka, mitä nyt välipysähdyksellä Canberrassa sen verran raotettiin silmiä että voi sanoa nähneensä pääkaupungin linja-autoaseman ja jonkun thaihierontapaikan oven.
Kahdeksan aikoihin aamulla oltiin Sydneyssä, ja hitaan aamiaisen jälkeen aloitettiin parin kilsan hikinen vaellus kohti etukäteen buukattua hostellia. Sisään huoneeseen ei tietenkään päässyt näin aikaisin, joten jätettiin rinkat odottamaan ja suunnattiin saman tien kohti ykkösnähtävyyttä, eli sitä oopperataloa. Matkalla bongattiin myös paikallinen Royal Botanic Gardens, jossa kasvien lisäksi hupia lisäsivät lukuisat papukaijat sekä puissa roikkuvat lentoketut eli flying-foxit. Eivätkä ole ollenkaan niin söpöjä kuin miltä kuulostavat; kissankokoisia karvaisia lepakoita joilla on suuret nahkasiivet ja jotka roikkuvat puista kuin epämuodostuneet nyrkkeilysäkit.
Eläinhavaintojen jälkeen pääsimmekin rantaan ja ihastelemaan varmasti koko Australian kuuluisinta näkymää, Sydneyn oopperataloa ja sen takana olevaa Harbour Bridgeä. Ja olihan se ihan hieno, näytti tietysti pienemmältä kuin oli kuvitellut, mutta onhan se nyt taloksi niin oudon mallinen että tekee väkisinkin vaikutuksen. Jatkettiin vielä matkaa ihan portaille asti ja päästiin näkemään läheltä kuinka yli miljoona ruotsalaista kaakelinpalaa kimaltelee auringossa. Ihan mukavasti. Turistikierros kulki vielä Sydneyn vanhimmalle alueelle The Rocksiin ja ihan sillan kupeeseen, vaikka harmiksemme torniin ei tällä kertaa päässytkään ihailemaan maisemia. Noin kahden aikaan alkoivat katkonaisesti nukuttu yö ja helteessä taivaltaminen kuitenkin väsyttää sen verran että oli pakko vetäytyä päiväunille ettei koko ilta menisi aivan koomailuun.
Illalliseksi nautittiin meksikonherkkuja, ja käytiin vielä katsastamassa pari sunnuntai-illan baaria. Tarkoitus oli vetäytyä ajoissa nukkumaan jotta olisimme heti seuraavana aamuna skarppina hakemassa vuokra-camperia, mutta saman huoneen 18-vuotiaat ensikänniset kanukkitytöt eivät voineet millään ymmärtää että aivan kaikki eivät halua bailata heidän vikaa iltaansa Ausseissa Rihannan tahtiin, kaikkein vähiten saksalaiskundi joka menee aamuviideksi töihin leipomoon.
Maanantaiaamuna päästiin joka tapauksessa aikataulussa liikkeelle ja hakemaan Swarleyksi jo etukäteen ristittyä campervania. Vuokrafirman toimisto oli aivan parin korttelin päässä ja katseltuamme ensin opetusvideon auton ominaisuuksista ja ojennettuamme Visa-kortin tiskin yli pääsimme kruisailemaan upealla Hiacella kohti Sydneyn hulinaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus oli suunnata päiväksi Bondi Beachille, mutta kaatosade tuhosi tämän aikomuksen. Sadepäivänä järkevin juttu olikin suunnata valtavalle ostarille jossa syvällisen tutkimisen ja hintavertailun jälkeen saimme varusteltua Swarloksen retkituoleilla, teltalla ja kuivamuonalla. Pientä hiiligrilliä ei vaan tuntunut löytyvän mistään, mutta niin vain sekin saatiin hankittua illalla yllättäen hostellin viereisestä Tiimarin tyylisestä kaupasta. Eli nyt ollaan valmiina matkaan kohti pohjoista, luonnonpuistoja ja tietty niitä rantoja!
-Inni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti