Enää pari päivää jäljellä reissun Aasian osuutta ja jälleen ollaan Singaporessa. Aika hassua kuinka keskusta tuntuu melko tutulta vaikka ei oltu täällä silloin heinäkuussa kuin muutama päivä, mutta toisaalta, ei tämä mikään rönsyilevä jättikaupunkikaan ole.
Viimeinen viikko vietettiin tosiaan Kuala Lumpurissa TeeTeen ja Pipsan hoivissa ja majoitus oli erityisesti verrattuna Hanoin hiirimajataloon todellinen viiden tähden asumus; upea näköala yli KL:n keskustan, uima-allasosasto, kuntosali, kauppa, vartijat portilla ja jos tuli taksilla himaan niin ajettiin suoraan hissin ovelle. Luksusta. Erityismaininnan kämpässä ansaitsee keittiö, oli ihan mahtavaa päästä pitkästä aikaa pilkkomaan ja paistamaan ja ihan vaan keittelemään kahvia silloin kun itsestä tuntuu siltä. Eli kiitos vielä kerran isännille majoituksesta ja paikallisopastuksesta!
Sunnuntai-iltapäivänä kävimme Bangsarin expat-kaupunginosassa vihannestorilla josta mukaan tarttuikin yhtä ja toista. Otettiin kori kauniiseen käteen ja lastattiin se kukkuroilleen kaikkea ihanaa tuoretavaraa, ainakin minttua, korianteria, paprikaa, chilejä, limeä, munakoisoja, sipulia ja niin poispäin, ja hinnaksi saatiin huimat 16 ringittiä, eli alle 5 euroa. Mahtavaa. Lisäksi shoppailtiin laaja valikoima meille eksoottisia hedelmiä joista osa oli jo uhannut jäädä kokonaan maistamatta. Durianiakin harkittiin mutta järki vei kuitenkin voiton (eikä sitä hajua olisi kestänyt millään vaikka ilmastointi kämpillä olikin tehokas), eli hommattiin mangosteenia (näyttää ulkoa punajuurelta ja sisältä valkosipulilta), dukongia (ulkoa peruna, sisältä valkosipuli), jackfruitia (koostis kuminen, maku hedelmäpommi) ja dragon fruiteja (ulkopuolelta villi ja sisäpuolelta pilkullinen), sekä jo tylsältä ja tavalliselta tuntunut mango.
Ilta menikin leppoisasti kokkaillessa ja syödessä sekä noita yllä mainittujen hedelmien ominaisuuksia analysoidessa kunnes vetäydyttiin nukkumaan omaan vierashuoneeseen (luksusta sekin). Maanantaina vuorossa olikin sitten Kuala Lumpurin Little India jossa palloiltiin jonkin aikaa yllättävästi iskeneessä kuumuudessa pitkin basaareja ja intialaishenkisiä tavarataloja kunnes nälkä oli sen verran suuri että pystyimme asettumaan lounaalle herkullisten satay-vartaiden ääreen. Iltapäivästä teimme vielä nopean pyrähdyksen MegaMallille josta nappasimme mukaan luettavaa keskiviikon junamatkaa ajatellen sekä jälleen lisää ruokaa valtavasta supermarketista. Ja oli muuten melko hankalaa loihtia mexican feastia kun kaikki texmex-vehkeet eivät olleetkaan kätevästi yhdessä hyllyssä, vaan ripoteltuna ympäri valtavaa markettia, kukin kaltaistensa tuotteiden yhteydessä. Noh, lopuksi löytyi kuitenkin kaikki tarvittava. Jopa non-halal viinipullon avaaja.
Viimeisenä kokonaisena KL-päivänä päätimme viimein testata myös uima-allasalueen tarjontaa ja aamupäivä kului leppoisasti altaalla, varsinkin ennen kuin paikalliset lapset saapuivat roiskimaan aasialaiseen tyyliin täysissä pukeissa altaaseen. En tiedä lieneekö syynä suurkaupungin yllä ollut otsoniaukko vai mikä, mutta jotenkin auringonpaiste tuntui erityisen voimakkaalta eikä punaisilta neniltä vältytty ihan täysin.
Olimme Tompan kanssa niin vaikuttuneita Sushi Kingistä jossa olimme vierailleet jo aikaisemmin, että suuntasimme jälleen myöhäiselle lounaalle liukuhihnan ääreen. Yrittivät kovasti myydä meille kanta-asiakaskorttia jolla olisi saanut kaikkia susheja alennetulla hinnalla, mutta koska olimme lähdössä seuraavana päivänä ei siinä olisi ollut oikein järkeä. Hetken kuluttua koukkuleukainen tarjoilijapoika tuli sujauttamaan meille oman kantiskorttinsa ja kehotti käyttämään sitä jotta saisimme alennuksen. Uskomatonta toimintaa, mutta toki myös erittäin mukavaa. Syötiin siis jälleen sushia kevyeen ähkyyn saakka ja puksuteltiin paljon negatiivisia tunteita herättäneellä Kommuter-junalla (halpa ja suora kulkuneuvo, silloin kun kulkee)takaisin kämpille Villa Puteriin.
Iltaohjelmakin koostui lähinnä syömisestä ja pakollisesta pakkausoperaatiosta, rinkat oli ehditty viikon aikana räjäyttää siihen kuntoon että oli parasta vaan suosiolla purkaa koko systeemi ja pakata uusiksi. Sitten odoteltiin puoliltaöin alkanutta jalkapallomatsia ja nautittiin samalla parit Tiger-oluet. Eli oikein leppoisa viimeinen ilta Malesiassa, lopputulosta lukuun ottamatta.
Tänään keskiviikkona herätys olikin niin aikaisin että pääsimme vielä näkemään auringonnousun kaupungin yllä ennen kuin painoimme aamuruuhkaan rinkat selässä ja selvitimme tiemme keskusasemalle kohti Singaporen junaa. Paikallinen kieli on muuten siitä metkaa puolienglantia että keskusasema on ”setral” ja lippukiska ”kaunter tiket” ja jossain näin myös sanan ”fleksibiliti”, eli arvailemalla voisi ehkä selvitä yllättävänkin pitkälle.
Junalla mentiinkin sitten oikeastaan koko päivä, mitä nyt välissä pysähdyttiin rajalla ja käytiin kulkemassa Singaporen immigrationin ja tullin läpi. Ja jälleen tuli sanomista rinkassa olevasta veitsestä. Tietty ne haluaa sen nähdä ihan livenä kun ovat sen kerran sieltä läpivalaisusta bonganneet, mutta onhan se hassua kun ottavat sen niin vakavasti ja kyselevät kovasti mitä aion tehdä umpitylsällä muovikahvaisella veitsellä joka on varmaan tehty jostain vanhasta peltipurkista. Vastasin kuitenkin kiltisti ja totuudenmukaisesti että kuorin sillä hedelmiä. Jätin kuitenkin sanomatta että itse asiassa, jos linkkari lasketaan mukaan, niin mulla on veitsiä rinkassa oikeasti kolme. Kjäh.
Tie harvinaisen ankealta rautatieasemalta edelliseltä visiitiltä tuttuun 28 Dunlop Streetin hostelliin löytyi melko helposti kyselemällä ja pääsimme/jouduimme jopa samaan huoneeseen kun heinäkuussa. Katsotaan huomenna onko aamiainen edelleen yhtä monipuolinen. Edessä olisi siis yksi kokonainen päivä Singaporessa ja perjantaina on sitten edessä odotettu mantereen vaihto. Huomenna mennään ainakin katsomaan The American -leffa, pitäähän se nähdä miten suomalaiset esittävät ruotsalaisia. Ihan kun sillä G. Clooneylla ei olisi väliä… Katsotaan mitä muuta vielä keksitään ennen kun ylitetään päiväntasaaja ekaa kertaa ikinä.
-Inni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti