Lähtö Nykistä viivästyi tosiaan sen reilun neljä tuntia, eikä heti lennon alkuun tarjoillun yöaterian jälkeen riittänyt energiaa mihinkään muuhun ajantappamismuotoon kuin nukkumiseen. Kentällä aika oli kulunut lähinnä syödessä ja lukiessa, ja yrittäessä kommunikoida hyvinkin puutteellisilla yhteyksillä Lontooseen että meitä on sitten turha odotella lounasseuraksi seuraavana päivänä.
Perille päästiin torstaina joskus neljän aikaan iltapäivästä, ja otettiin metro kohti keskustaa kuin vanhat tekijät. Laskeskelin että en ole tosiaan ollut Lontoossa yli viiteen vuoteen, sen jälkeen kun lähdin työharjoittelun lopuksi jouluksi kotiin. Piccadilly-linjalla körötellessä ei kuitenkaan näkynyt mitään suuria mullistuksia, talot ja maisema näyttivät ihan samalta, ja hyvin epäenglantilainen aurinkoinen ja lämmin sää kruunasi saapumisen tämän reissun viimeiselle viralliselle etapille.
Oltiin sovittu treffit Niinan kanssa Harrodsin kulmalle josta matkasimmekin sitten ahtaasti rinkat selässä kovimmassa iltapäiväruuhkassa Highgateen Niinan, Jannen ja Essin suomalaiskämpille. Ja olihan se taas ihan luksusta päästä ihmisten kotiin kiinalaiskopin jälkeen, vaikka ei siinä Nykin Sun Hotelissa mitään suurta vikaa ollutkaan. Iltapäivä kuluikin sitten kahvitellessa ja kuulumisia vaihtaessa, mutta saatiin onneksi lähdettyä aurinkoiselle terassille juuri ja juuri ennen auringonlaskua.
Highgate on sympaattinen pikkukylä Pohjois-Lontoossa, ja kulmilla voi kuulemma bongata niin George Michaelin kun Ginger-Spicenkin. Kumpikaan heistä ei ollut kuitenkaan eksynyt seuraksemme paikallisen pubin sisäpihalle nauttimaan britannian kansallisruokaa tikka masalaa ja muutamia tuoppeja. Torstai-ilta menikin kokonaan pubissa juoruillessa ja takaisin kämpille palattiin vasta pilkun aikoihin eli puoliltaöin. Kotimatkalla nähtiin myös citykettu, jotka ovat kuulemma yleistyneet huimasti lähes Helsingin kaniongelman suuruiseksi riesaksi. Mutta aika hauska otushan se oli.
Perjantaiaamuna isäntäväki lähti aamulla kunnon kansalaisten tavoin töihin, ja me valuimme hitaiden aamutoimien jälkeen muutaman metropysäkin päähän Camdeniin hengailemaan. Meillä kun ei ollut mitään erityistä syytä mennä mihinkään ihan keskustaan pyörimään, sillä ostokset oli jo hoidettu loppuun New Yorkissa, eikä aurinkoista päivää halunnut kuluttaa museoissa kierrellen. Camdenin alue olikin muuttunut melko paljon edellisestä käynnistä; ruokakojut ja markkinat levinneet laajemmalle alueelle, ja muutenkin paikka oli hieman ehkä siistiytynyt, tai ainakin jollain tapaa tunnelma oli hieman erilainen kun viime käynniltä muistelin. Nyt tarjolla tuntui olevan enemmän luomucocktaileja ja sisustustavaraa, ja vähemmän second hand - vaatteita ja turistikrääsää.
Kierreltiin auringonpaisteessa markkinoita ja katuja edestakaisin, ja kun satuttiin tarpeeksi tyylikkään (lue gayn) parturin kohdalle, päätti Tomppa viimein hetken mielijohteesta toteuttaa pitkään suunnitellun hiustenleikkuun ja vuoden kasvanut hippipiiska sai väistyä siistimmän frisyyrin tieltä. Tässä vaiheessa alkoikin sitten olla jo iltapäivä, ja siirryimme lounaalle läheiselle terassille. Saimme seuraksi vielä Niinan ja siippansa Paulin, joiden kanssa auringossa jutustelu venyikin ihan sinne auringonlaskuun asti. Mainio kevätpäivä!
Illemmalla myös Essi liittyi joukkoon ja keskinkertaisen dim sum -illallisen jälkeen illanviettopaikaksi valikoitui The World’s End -pubi jossa porukkaan liittyi vielä muutama muukin lontoolaistunut ja juttua riitti pitkälle yöhön. Sitten ei muuta kun yöbussilla kämpille ja nukkumaan. Ei kettuhavaintoja.
Lauantaina kömmittiin liikkeelle kuitenkin melko aamusta, ja käytiin ihastelemassa kaupunkimaisemaa Highgaten kukkuloilta sekä aamiaslounaalla paikallisessa Café Rougessa, jossa leipiä sai odottaa mutta olivat sitten onneksi erittäin maukkaita ja odottamisen arvoisia. Viipyivät kuulemma siksi että heittivät edelliset käntyt lattialle. Iltapäivästä olikin sitten odotetun grillausextravaganzan vuoro.
Niinan poikaystävä Paul on alun perin kotoisin Australiasta, ja oli tarjoutunut kokkaamaan meille ja muille kavereilleen aidon aussibarbecuen merenelävineen ja kaikkineen. Tätä innolla odotellen suunnistimmekin kaupungin toiselle puolelle, haimme supermarketista vielä puuttuvat tarvikkeet ja painuimme grillin ääreen. Illan isännällä oli kokkaus hallussa ja me keskityimmekin lähinnä jutusteluun ja taivastelemaan kuinka kammottavan huonoja musiikkivideoita nykyään kehdataankaan näyttää.
Ruoka oli mainiota, grillattuja simpukoita ja muita meren herkkuja, kanaa, salaattia ja vaikka mitä muuta. Erityiseen kekkeröintiin ei enää kuitenkaan intouduttu, sillä seuraavana aamuna oli odotettavissa luvattoman aikainen herätys lennolle kohti Frankfurtia. Loppuilta meni rupatellessa ja telkkarikanavia surffaillessa, myöhäisemmässä illassa saatiin nähtäville myös musiikkivideoita 70 - ja 80-luvuilta, ja jouduttiinkin myöntymään siihen, että eivät ne videot ennenkään niin kummoisia olleet, mitä nyt viikset ja vaatteet olivat keränneet jonkin verran retrohuumoriarvoa.
Lauantai-illan päätteeksi sompailtiin jälleen takaisin kaupungin pohjoisosiin, survottiin viimeisiä kertoja kamat taas rinkkoihin ja asetuttiin muutaman tunnin unille. Herätys oli epäinhimilliseen aikaan 3.45, ja etukäteen tilattu minicab-taksi saapui puoli viideltä hakemaan meitä Heathrowlle. Muutenhan olisi menty toki metrolla tähänkin suuntaan, mutta sunnuntaiaamun eka juna lähti vasta seitsemän jälkeen eli meille aivan liian myöhään.
Taksikuskilla oli paikallistamaton aksentti ja kaksi navigaattoria joista kumpikaan ei kuulemma toiminut kunnolla. Tämän seurauksena saimmekin pari ylimääräistä turistikierrosta öisissä lähiöissä (joissa kaduilla liikkui vain kettuja) ja matka kentälle venyi arvioidusta puolesta tunnista kolmeen varttiin. Tämä ei haitannut ollenkaan, sillä sunnuntaiaamuinen Heathrown terminaali 5 oli niin unelias että joka paikkaan pääsi jonottamatta, myös turvatarkastukseen, joka olikin varmaan ensimmäinen kerta tällä reissulla kun kukaan ei tunaroinut siinä vesipullonsa kanssa jumittaen koko jonoa.
Sunnuntailaiskoina tuntuivat olevan myös työntekijät, sillä valitsivat meidät erikoisskannerilla tutkittavaksi hälisevän kolmilapsisen perheen sijaan, ja toistelivat koko ajan kuinka hallitus vaatii että tekevät tämän, ja kuinka hallitus ei tajua kuinka paljon lisätyötä se teettää ja kuinka hallitus sitä ja hallitus tätä. Lieneekö ollut päällä koko masiina, sen verran nihkeästi he tuntuivat siihen suhtautuvan. Kyseltiin tietysti onko tämä nyt se iltapäivälehdissä kohua herättänyt nakukone, ja sehän se hyvinkin oli. Likaista meininkiä. Katso seinää, käänny, katso toista seinää. Ooh.
Lento Lontoosta Frankfurtiin kesti vain tunnin verran, ja siinä ajassa ehti juuri ja juuri selata läpi British Airwaysin tarjoamien sanomalehtien William & Kate -jutut. Frankfurtin kentältä sitten junaan ja kohti Karlsruhea ja Tompan veljen perhettä.
Saksassa olikin jo ihan täysi kesä, ja päästiin saman tien pihaleikkeihin Maliekin ja Niilon kanssa. Niilo ihmetteli kyllä aluksi että ketäs nämä ihme hipit ovat, mutta ei mennyt kauaa niin Tompasta tuli jo uusi suosikki. Palloleikkien jälkeen meidänkin oli kuitenkin pakko ottaa poikien tavoin pienet päiväunet ennen iltapäivän piknikretkeä Karlsruhen linnan puistoon.
Vuoden ensimmäinen puistopiknikki maistui tietysti parhaalta, ja ei auta muuta kun toivoa että kevät on Suomessakin jo kohta niin pitkällä että voi sitten notkua puistoissa mahdollisimman paljon. Oikeastaan tässä odottaa jo kotiinpaluuta ja kesää, ehkä siksi että koko ajan on ollut tiedossa että näihin aikoihin palataan sitten takaisin Helsinkiin. Tiedä sitten olisiko samanlainen koti-ikävän poikanen iskenyt vuoden jälkeen jos reissu olisi suunniteltu vaikka kahden vuoden mittaiseksi.
Täällä Karlsruhessa siis ollaan vielä määrittelemätön aika, ja ”maksetaan” katosta pään päällä kokkaamalla ja leikkimällä poikien kanssa. Ruokalistalle on suunniteltu ainakin lasagnea, makaronilaatikkoa ja sushia, ja kenties myös läjää lettuja. Saa nähdä mitä kaikkea keksitään. Uskon että meistä tulee eksperttejä ainakin junaradan rakentamisessa, Muumeissa ja Puuha-Petessä.
-Inni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti